Kategoria: Hyvinvointi työelämässä

Kategoriat
Esihenkilötyö Hyvinvointi työelämässä

Vaikeat keskustelut – esihenkilön suurin rohkeustesti

Kuvitellaan tilanne: tiimin jäsenen toiminta alkaa kuormittaa muita. Esihenkilö huomaa asian ja tietää, että keskustelu pitäisi käydä. Silti päivä seuraa toistaan, eikä sopivaa hetkeä tunnu löytyvän. Ehkä hän odottaa, että ongelma ratkeaa itsestään. Ehkä hän pelkää, että puheeksiotto rikkoo suhteen työntekijään.

Tämä on tuttua lähes jokaiselle esihenkilölle. Vaikea keskustelu ei koskaan tunnu mukavalta – ja juuri siksi se jää usein käymättä.

Miksi vaikeita keskusteluja vältellään?

Syitä on monia:

  • Pelko suhteen rikkoutumisesta. Entä jos työntekijä loukkaantuu?
  • Epävarmuus omista taidoista. Miten sanoa asiat niin, ettei tilanne riistäydy käsistä?
  • Toive ajan parantavasta voimasta. Ehkä tilanne rauhoittuu, jos odotan.
  • Oma kuormitus. Arjen kiireessä vaikea keskustelu tuntuu raskaalta lisältä.

Nämä tunteet ovat inhimillisiä. Mutta vältellyn keskustelun hinta voi olla kova.

Mitä tapahtuu, kun keskustelua ei käydä?

Usein ongelma ei katoa, vaan kasvaa.

  • Tiimi alkaa huomata tilanteen ja luottamus esihenkilöön heikkenee.
  • Työilmapiiri kiristyy, kun asioita ei sanota ääneen.
  • Pienestä haasteesta voi kasvaa iso kustannus – sairauspoissaoloina, vaihtuvuutena tai asiakastyytymättömyytenä.

Toisin sanoen: hiljaisuus maksaa enemmän kuin vaikea keskustelu.

Vaikea keskustelu voi olla käännekohta

Kun keskustelu käydään oikealla tavalla, se voi johtaa aivan päinvastaiseen lopputulokseen:

  • Luottamus vahvistuu. Työntekijä kokee, että häntä kuunnellaan ja asioista puhutaan avoimesti.
  • Odotukset selkiytyvät. Epävarmuuden sijaan syntyy selkeä kuva siitä, mitä odotetaan.
  • Tiimi näkee johdonmukaisuuden. Esihenkilö johtaa aidosti eikä väistä vaikeuksia.
  • Kulttuuri rakentuu avoimuudelle. Kun vaikeista asioista puhutaan, syntyy psykologista turvallisuutta.

Vaikea keskustelu ei siis ole merkki epäonnistumisesta – se on hetki, jossa johtajuus punnitaan.

Mitä esihenkilö tarvitsee onnistuakseen?

Hyvä uutinen on, että vaikeita keskusteluja voi oppia johtamaan paremmin.

  • Selkeä rakenne: avaus – asian käsittely – ratkaisu – loppu.
  • Rohkeus sanoa asiat ääneen: suoraan, mutta kunnioittavasti.
  • Kyky kuunnella ja sietää tunteita: usein toinen osapuoli tarvitsee vain tulla kuulluksi.
  • Harjoittelua: taito kehittyy vain tekemällä, ei pelkkiä ohjeita lukemalla.

Harjoittelua käytännössä

Olen nähnyt kerta toisensa jälkeen, miten esihenkilö saa varmuutta, kun hän pääsee harjoittelemaan näitä keskusteluja turvallisessa ympäristössä. Silloin rohkeus kasvaa ja työkalut siirtyvät arkeen.

Tästä syystä järjestän esihenkilöille ja HR-ammattilaisille käytännönläheisiä työpajoja, joissa vaikeat keskustelut otetaan haltuun harjoitusten kautta.

Jos haluat, että organisaatiossasi vaikeat keskustelut muuttuvat käännekohdiksi, ei kriiseiksi – ole yhteydessä.

Kategoriat
Hyvinvointi työelämässä

Pettymysten sietämisen taito

Jokainen meistä on kokenut erilaisia pettymisiä. Niitä myös treenataan jo nykyisin päiväkodissa. Pettymiseen reagoiminen on aina yksilöllistä. Tämä johtuu osittain pettymyksen tasosta, mutta myöskin siitä kuinka ”jokapäiväistä” pettymiset ovat.

Otetaan esimerkiksi henkilö, joka työssään pyrkii kehittämään toimintoja. On melko tyypillistä, että vastarintaa ehdotuksiin on ja kaikkia ehdotuksia ei viedä läpi. Hän kokee useita pieniä pettymyksiä viikkotasolla. Hän todennäköisesti ei pidä niitä niin isoina asioina, vaan hän jatkaa eteenpäin menoa pettymyksistä huolimatta.

Jos otetaan toiseksi esimerkkihenkilöksi ihminen, joka on työurallaan edennyt kivuttomasti, mutta pitkästä aikaa uutta työtä hakiessaan ei tulekaan valituksi. Hänelle pettymys on todennäköisesti kivuliaampi ja aiheuttaa myös itsetutkiskelua kysymyksien ”miksi en tullut valituksi?” tai ”mitä valitulla oli enemmän kuin minulla?”.

Pettymysten sietämisen kyky on suoraan kytköksissä omaan itsetuntoon. Jos itsetunnossa on heikkoutta, sortuu pettymystilanteessa helposti vertailemaan itseään toisiin ja pahimmillaan pettymyksen kokeminen laskee itsetuntoa lisää.

Työnhaussa on aina joku, joka pettyy. Joskus pettymysten sietämiseen auttaa soitto rekrytoijalle ja tarkempi tiedustelu siitä, miksi ei tullut valituksi. Joskus kannattaa vaan menneiden olla ja katsoa tulevaisuuteen.

Miten sitten mennä eteenpäin pettymyksestä? Itse käytän seuraavaa top viittä:

  1. Salli tunteet, älä yritä sulloa niitä sisääsi. Pura tunteet itsellesi sopivalla tavalla (puhuminen tai liikunta ja temperamenttisille sopii esimerkiksi metsäraivoaminen 😊)
  2. Älä ota tapahtunutta liian henkilökohtaisesti. Kyse ei ole sinun kelpaamattomuudestasi vaan siitä, että yritys on palkannut itselleen ja tilanteelleen parhaiten soveltuvan henkilön.
  3. Ota jokainen työnhaku-case oppimisen kannalta. Mikä toimi ja missä voit vielä kehittyä? Mene kuitenkin jo seuraavaa hakua kohti.
  4. Tee jotain ihan muuta. Naura ja nauti. Tee asioita mistä saat hyvän olon.
  5. Älä jää vellomaan tapahtuneessa, se pitää negatiivista kierrettä yllä.

Pettymykset kuuluvat elämään. Niiden käsittelyä voi harjoittaa. Käsittely lähtee siitä, että tunnistaa oman tapansa suhtautua pettymyksiin. Kun ymmärrät miten toimit, voit muuttaa toimintatapojasi.

Voit miettiä millainen ihminen on sellainen, joka ei ole kokenut pettymyksiä vaan on saanut aina kaiken minkä haluaa. Ja haluaisitko olla sellainen. Tuskin.

Hyviä tulevia pettymyksiä 😊

Kategoriat
Hyvinvointi työelämässä

Palautuminen – mitä se itse asiassa tarkoittaa?

Nyt kun syksy on päässyt alkuun, huomaa monen pohtivan sitä, oliko kesäloma palautumisen kannalta hyvä. Jokaiselle palautuminen tapahtuu omannäköisesti. Toiselle palautuminen voi merkitä tekemättömyyttä, toiselle mökkihommien tekemistä tai ystävien ja sukulaisten kanssa olemista. Olen myös törmännyt henkilöihin, jotka eivät edes mieti koko palautumisasiaa ja ovat silti tyytyväisiä syksyn tullessa.

Ihan niin kuin urheilijoidenkin pitää palautua suorituksistaan, täytyy aivojen pystyä palautumaan joko loman aikana tai töissä ollessa, esimerkiksi hieman hidastempoisella ajanjaksolla. On normaalia, että joskus työelämässä on hetkiä, kun pitää tsempata enemmän, mutta tahti ei voi jatkua pitkään ilman hitaampaa jaksoa.

Miten sitten voi palautua? Liikkumalla, rentoutumalla, nukkumalla hyvin, ystäviä tapaamalla ja yleensäkin tekemällä itselleen mieluisia asioita. Mutta tärkeää on myös muistaa työpäivien aikainen mini-palautuminen. Siksi on tärkeää huolehtia tauotuksista, oli se sitten aivojen ”tyhjentämisestä” tai pienestä taukokävelystä. Pahinta on istua koko päivä työpöydän ääressä ilman minkäänlaista katkosta työhön tai istumiseen. Tiedän itsekin, että joskus työn imu voi olla niin kova, ettei millään malttaisi pitää taukoja. Mutta yritä silti.

Mistä sitten tunnistaa, jos ei ole palautunut? Kun ei ole palautunut esimerkiksi työviikosta, huomaat tilanteen pitkittyessä, että alat olla ärsyyntynyt tai muuten vaan lyhytpinnainen. Se näkyy myös kropassa. Kun kroppa ei saa rentouduttua, jännitteet vain kasvavat kasvamistaan, kunnes joku paikka todennäköisesti prakaa. Usein puhutaankin, että selkäkivut voivat olla merkki stressistä. Stressi alkaa muodostua nimenomaan silloin kun tilannetta ei saada purettua eli toisin sanoen et palaudu.

Palautumisajan kesto määrittyy usein siten, että mitä pitempi hektinen työjakso, niin sitä pidemmän palautumisajan tarvitset. Käytännössä esimerkiksi lomat eivät riitä palautumiseen niissä tilanteissa, jossa työ on ollut koko lomakauden ulkopuolisen ajan hektistä, eikä palautumista ole ehtinyt viikonloppuisin tai iltaisin tapahtua.

Miten sitten puhua työpaikalla esimiehelleen, ettei palaudu riittävästi? Tämä onkin siinä mielessä vaikea asia, koska moni kokee, ettei työpaikalla ole sellaista kulttuuria, että asiasta voisi avoimesti puhua.  Sellainen kulttuuri kylläkin pitäisi olla jo tänä päivänä jokaisella työpaikalla.

Asiassa on monta näkökulmaa:

  1. Oma terveytesi. Minkä arvon annat sille?
  2. Minkä arvon työnantaja antaa sille, että ennakoivasti kerrot tilanteestasi ja näin vältytään esimerkiksi sairauslomilta?
  3. Ei voi olla kenenkään eduksi, että tilanteen pitkittyessä sairastut, jäät pitkälle sairauslomalle ja joudut mahdollisesti kuntoutumaan uudelleen työelämään.

Tärkeää on siis, että sinä itse stoppaat tilanteen riittävän ajoissa. Esimies ei aina ehdi tilannetta huomata. Ja jokaisella on oma tasonsa siinä, kuinka paljon on liikaa. Kukaan muu ei voi sitä arvioida kuin sinä.

Mukavaa alkanutta viikkoa ja muista palautua!