Kategoriat
Uncategorized

Työuupumus ja burnout – ennaltaehkäisyn tärkeys

Kolmisen viikkoa sitten osallistuin asiantuntijana burnout-aiheeseen liittyvään webinaariin. Webinaarissa käsiteltiin burnouttia erilaisista näkökulmista: työntekijä, työnantaja ja yhteiskunta. Kutsutut vieraat sekä muut läsnäolijat työskentelivät erilaisissa positioissa yksityisellä sektorilla ja koostuivat hyvin kansainvälisestä porukasta. Se mikä jäi itselleni näkyviin selkeimmin, oli se, että burnout on globaali ongelma.

Osassa yrityksissä on otettu mahtavasti huomioon työuupumisen riskit ja niiden ehkäisy, mutta silti edelleen löytyy työpaikoilta erittäin räikeitä tapauksia. Olen tälläkin viikolla käynyt keskustelua erään henkilön kokemasta kohtelusta työpaikalla, jota räikeämpää tapausta en ole ihan hetkeen kuullut.

Johdon toiminnan merkitys työuupumuksen ja burnoutin ehkäisyssä on merkittävä. Webinaarissa kävi ilmeisen näkyväksi, että työuupumus on valitettavan usein johtamisen tyylistä johtuvaa, mikä on sinänsä hämmentävää. Toki olen itsekin nähnyt, että melko pitkälle huonosti käyttäytyvä esimies saa temmeltää, ennen kuin tilanteeseen oikeasti puututaan.

Joillekin on sisäänrakennettu mekanismi, jonka johdosta joku heidän sisällään sanoo, että vaihda työpaikkaa, kun työpaikalla joku mättää.  Se vaatii hyvää itsetuntemusta ja intuitiota. Suurin osa kuitenkin jää työpaikalle ja ajattelee vain purevansa hammasta ja kestävänsä tilanteen.  Tämä tietenkin johtaa pitkässä juoksussa terveydellisiin ongelmiin.

Vaikka aiheen alustus onkin negatiivis-inhottava, se mitä yritän sanoa on se, että työhyvinvointiin kannattaa satsata. Ja se ei itse asiassa vaadi kovinkaan kummoisia asioita. Siihen riittää kuuntelu ja herkkä korva. Siihen tarvitaan henkilöstön ja esimiesten yhteistä aikaa. Ja kykyä ymmärtää toista ihmistä.

Kun ajatellaan stressistä, työuupumuksesta tai burnoutista johtuvia kuluja, kannattaa niiden ehkäisyyn käyttää resursseja. Itse ajattelen, että esimiesten yksi tärkeä ominaisuus on henkilöstön työhyvinvoinnista huolehtiminen, joten myös rekrytointitilanteessa tulee tämä ottaa vahvemmin keskusteluun. Suomessa kuitenkin neljännes työntekijöistä kokee sitä kuuluisaa huonoa stressiä (Työterveyslaitos, 2021).

Aiempi urani koostui pääosin työskentelystä henkilöiden kanssa, joilla työelämään uudelleen pääseminen oli haasteellista. Vastaan tuli vuosien aikana satoja ihmisiä, joilla taustalla oli burnout. Vaikka työskentely oli pitkäjänteistä, usein työelämän lähestyessä vanhat henkiset ja fyysiset kokemukset nousivat pintaan. Joku reagoi pelkkään harjoitteluun työpaikalla oksentelemalla, tärisemällä holtittomasti ja saamalla paniikkikohtauksia. Tiedättekö, näillä asioilla on niin iso merkitys vielä vuosienkin jälkeen. Ja valmentajana nämä tilanteet suututtaa. Mitä työelämässä tapahtuu, kun ihminen saadaan tuollaiseen tilaan?

Kustannuspoliittisesti tässä elämäntilanteessa olevat henkilöt, siirtyvät kuntien vastuulle. Onneksi sieltä löytyy työlleen omistautuneita ammattilaisia (terkkuja entisille työkavereille), jotka kulkevat asiakkaiden rinnalla. Olisin kuitenkin iloinen, jos näin pitkälle ei burnoutin vuoksi tarvitsisi joutua.

Tapasimme webinaarin työryhmän kanssa viime viikolla ja suuren kiinnostuksen vuoksi, toteutamme webinaarin (jossakin muodossa) uudelleen syksyllä. Lisäksi keskustelussa oli myös aiheeseen liittyvän koulutuksen järjestämisen mahdollisuus. Katsotaan mitä syksy tuo tullessaan 😊

Mutta vinkki sinulle, joka kamppailet ajatuksen kanssa ”jotain tässä työssä tai työpaikassa mättää”, puhu asiasta vaikka ystävälle. Hanki heiltä perspektiiviä. Tee asioille jotain. Huolehti itsestäsi.

Kategoriat
Uncategorized

”Työyhteisön ongelmat liittyvät yleensä siihen, ettei puhuta riittävästi”

”Työyhteisön ongelmat liittyvät yleensä siihen, ettei puhuta riittävästi”. Tämän vinkin sain vuosia sitten eräältä entiseltä esihenkilöltäni. Tämä on ollut yksi oman työni kantavista lauseista, jonka yritän muistaa, kun teen työtä ihmisten kanssa.

Joku voisi kysyä, miten tuollainen tilanne on syntynyt ja miten siitä muka päästään eroon. Yksinkertaisuudessaan tilanne voi syntyä pelkästään jo sillä, että keskusteluun tulon näkökulmat voivat olla erilaiset. Joskus huomasin istuvani pöydässä, jossa itse tulin hyvin teknisestä näkökulmasta keskusteluun ja vasta palaverin loppuvaiheessa ymmärsin, että toinen onkin hyvin tunnepitoisessa tilassa. Molemmat meistä varmasti ajatteli toisen puheenvuoron aikana, että mitä ihmettä tuo oikein selittää.

Miten tilanteesta päästiin eteenpäin? Tilanne ei etene, ellei ymmärretä, että näkökulmat ovat erilaiset. Kun tilanne on tunnistettu, on loppu helppoa. Yleensä tunne-näkökulmassa oleva henkilö kaipaa ensisijaisesti kuuntelevaa korvaa. Kun tunnelataus on saatu puhuttu ulos, pääsemme mutkien kautta itse aiheen ratkomiseen. Kiireessä ei tunteille ole aina tilaa ja esimerkiksi johtavassa asemassa olevat käsittelevät usein asioita ilman tunteita. Ei toki aina.

Joskus keskustelukumppanin tunnelataus on niin näkyvää, ettei se jää keneltäkään epäselväksi. Ei haittaa, jos kysyt asiasta ääneen. Usein se havahduttaa myös keskustelun vastapuolen omasta olotilastaan.

Täysin eri asia on tietysti asiaton käytös keskustelussa. Olen ollut uutena työntekijänä edustamassa omaa organisaationi palaverissa, jossa sain niin sanotusti reippaalla kädellä paskaa niskaan. Kokemus oli hämmentävä ja ehkä erityisesti siksi, että suurin loka tuli aika korkealla organisaatiossa olevan johtajan suusta. Huono käytös ei ole koskaan hyväksyttävää. Sain heti kiinni, että kyse oli vuosien turhautumisesta ja oli täysin sattumaa, että minä valikoiduin avautumisen kohteeksi. Myöhemmin tämä johtaja pyysi anteeksi käytöstään, tosin vasta viikkojen jälkeen.

Vuosien aikana olen tehnyt töitä asiakkaiden kanssa, joiden kanssa on keskusteltu todella vaikeista asioista. Kyllä, oli vaikeaa kysyä joistakin asioista, kuten päihteiden käytöstä, perheväkivallasta tai terveysasioista. Ja joskus näki, ettet vastauksessa saanut totuutta. Yleensä kuitenkin sait kylvettyä siemenen, joka aikanaan kantoi totuuden tielle ja luottamukseen. Toisin sanoen, aina hyvä keskustelu ei synny yhdessä tilanteessa, vaan sitä voi edeltää useita keskusteluja. Lopputulos on kuitenkin palkitseva.

Ja vaikka me suomalaiset ei aina tykätä saada tai antaa positiivista palautetta, kannattaa sen antaminen aloittaa. Mikään ei ole parempaa kuin lopettaa keskustelu sanoihin, kiitos. Kiitos hyvästä palaverista. Kiitos, että uskalsit kertoa. Kiitos, että luotit minuun. Kiitos hienosta työstä. Pieniä lauseita, mutta iso merkitys.

Miten voit siis kehittyä keskustelijana ja huomioida yllä olevia asioita?

Tässä oma top vitoseni.

  1. tunnista tunnetilat
  2. tee tilaa eri keskusteluun tulon näkökulmille
  3. kuuntele fiilistä sekä asiaa
  4. älä pelkää kysyä
  5. anna positiivista palautetta

Hyvän vuorovaikutuksen ja keskustelumahdollisuuksien kautta voidaan luoda hyvää viestintäkulttuuria yrityksissä, organisaatioissa ja tiimeissä. Hyvällä keskustelulla mahdollistetaan keskenäisen luottamuksen syntymistä.

Mukavia keskusteluhetkiä kaikille! 😊