Avainsana: coaching

Kategoriat
Urakehitys

Alanvaihtaja – mitkä ovat alanvaihtosi juurisyyt?

Uravalmentaja kohtaa uransa aikana hyvin erilaisissa lähtötilanteissa olevia asiakkaita. Alanvaihtoa on mietitty jo ehkä pitkäänkin, mutta kiireinen arki on estänyt asioiden edistämistä. Asiakkaille on usein kuitenkin yhteistä se, ettei pelkkä halu vaihtaa alaa ole alanvaihdon juurisyy. Juurisyyt ovat paljon syvemmällä. Juurisyyt voivat olla joko henkilökohtaisessa elämässä tai työpaikkaan liittyviä asioita. Suurin osa vaihtaa alaa työpaikkaan tai alaan liittyvien syiden vuoksi. Tässä blogikirjoituksessa sukelletaan näiden juurisyiden maailmaan.

Kiire

Olemme lukeneet lehdistä, miten tiettyjä aloja leimaa kiire. Työtehtävät jäävät tekemättä ja viime kädessä asiakas kärsii. Kuka haluaa tehdä huonolaatuista työtä, ainakaan pitkiä aikoja? Tuskin kukaan. Kun työssä ei ole mitään hallinnan tunnetta, voi päällimmäinen tunne työpäivän jälkeen olla epäonnistumisen tunne. Riittämättömyys. Pettymys.

Vaikka kuinka nauretaan klassista ”Kunnan työntekijöitä nojaamassa lapion varteen”-näkymää, siinä on kuulkaa vissi työhyvinvoinnin esimerkki. Tehdään työtä, voidaan jakaa vastuuta, työ ehditään tekemään huolella ja työssä viihdytään. Onko se sitten tehokasta ajankäyttöä, on tietysti eri asia. Minkä hintalapun tai arvon laittaisit työhyvinvoinnille?

Epäselvät työtehtävät

Työtehtävien epäselvyyteen juontavat syyt voivat olla moninaiset. Voi olla, että perehdytys on epäonnistunut, työtehtäviä on muokattu lennossa, perehdytyksen jälkeisille kysymyksille ei ole jäänyt tilaa tai työntekijä on jäänyt uusien asioiden kanssa liian yksin. Jos persoonasi on vielä virheitä pelkäävä, ei työn tekemisestä tule mitään.

Työtehtävä voi olla myös uusi, jota ei aiemmin yrityksessä ole ollut. Yleensä tehtävä muokkautuu ajan kanssa ja se vaatii työntekijältä paljon itseohjautuvuutta, mutta myös rohkeutta tuoda asioita esiin omalle esihenkilölleen. Ja myös kanttia sanoa stop, kun huomaa työtehtävien määrän ylittävän yhden henkilön suoriutumiskyvyn tai kun työtehtävät eivät enää liity mitenkään alustavasti sovittuihin vastuualueisiin.

Epäselvät työtehtävät voivat luoda työntekijälle mielikuvan, ettei hän osaa tai ymmärrä työtehtäviään eli ei ole kyvykäs tekemään työtään. Tämä puolestaan korostuu yliyrittämisenä ja siitä onkin sitten lyhyt matka työuupumukseen.

Esihenkilön tuen puuttuminen

Henkilöstön tulisi tukeutua esihenkilöön tilanteissa, joihin toivotaan tukea tai muutosta. Entä jos sitä ei ole saatavilla? Ja esihenkilö on ainoa, jolla on päätösvalta? Tavatessani asiakkaitani, törmään tähän ilmiöön säännöllisesti. Työ ei suju ja päätökset seisovat. Esihenkilö saattaa kylläkin näyttää ulospäin siltä, että hän kuulee henkilöstöä ja kirjoittaa muistiinpanoja aiheesta, mutta mikään ei kuitenkaan muutu.

Esihenkilöltä odotetaan myös empatiaa ja tukea myös henkilökohtaisiin tilanteisiin. Hän ei niitä ratko, mutta kuuntelee, koska ymmärtää tilanteen vaikuttavan myös henkilön voimavaroihin eli työssä jaksamiseen. Kaikilla esihenkilöillä ei ole tätä kykyä tai tämä piirre ei ole kovin vahva. Silloin häntä ei välttämättä edes lähestytä henkilökohtaisilla asioilla.

Huono työilmapiiri

Joskus yksi ihminen voi aiheuttaa koko työyhteisön ilmapiirin huonon fiiliksen. Esimerkiksi yksi negatiivisia asioita ympärilleen levittelevä henkilö voi pitkittyneessä tilanteessa pilata kaikkien työnteon. Ja aina tilanne ei ole edes korjattavissa. Tilanne voi edetä niin raskaaksi, että kyseenalaistat halusi työskennellä yrityksessä tai jopa sillä alalla.

Omien arvojen muuttuminen

Kun työuraa on takana jo jonkun verran, alkavat omat arvot nousta vielä enemmän esiin. Siihen voi liittyä perhe-elämän ja työelämän yhdistämisen helpottaminen tai se, että arvostat vapaa-aikaasi enemmän kuin aiemmin. Ehkä olet huomannut, että olet työpäivän jälkeen kiukkuinen tai ylikuormittunut ja haluat muuttaa tilanteen, jotta olet läsnä myös kotona. Tai parantaa unenlaatuasi. Syitä on monia. On hyvä ymmärtää, että tämä ilmiön on täysin normaalia. Siinä missä uran alkuvaiheessa on valmis tekemään kompromisseja, ei enää ole siihen halukas. Oman osaamisen ja vahvuuksien valjastaminen nousee yhdeksi tärkeimmistä työelämän arvoista. Ennen muutosta on hyvä kuitenkin tutkailla ja kirjata ylös omat arvonsa.

Muut syyt ja eteenpäin meneminen

Juurisyitä on monia muitakin: huono viestintäkulttuuri, työpuutuminen, palkka, työnantajan arvomaailma ei kohtaa omaa, jne. On tärkeää tunnistaa omat juurisyynsä ja pohtia haluaako vain pois vanhasta (tietämättä mitä haluaa) vai meneekö kohti jotain uutta (tietää mitä haluaa). Molemmissa tapauksissa ensimmäinen askel on omanlaisensa. Liian pitkään ei kuitenkaan kannata jäädä paikoilleen, se harvoin tuottaa mitään hyvää.

Kategoriat
Kohti parasta (työ)elämää

Pitkäjänteisyys – mihin sitä oikein tarvitaan?

Hui! Edellisen blogin kirjoittamisesta on mennyt ihan hirveä aika. Nyt onkin siis aika julkaista uutta materiaalia 😊

Joskus tuntuu, että mielen päällä on paljon asioita, mutta et ehdi niitä toteuttamaan, kun suurin osa niistä jo unohtuu. Kärsin itsekin tästä ”syndroomasta”. Harmittaa tietenkin moinen asia. Pyrin kuitenkin kirjoittamaan asioita ylös mahdollisimman pian, joko vihkoon tai vaikka puhelimen muistiin. Joskus teen myös nauhoituksia, kun en jaksa kirjoittaa sekavaa ajatuksenjuoksuani.

Tämän kevään aikana tutustuin Morning Pages-tekniikkaan. Tekniikassa kirjoitetaan joka aamu kolme sivua tekstiä. Tekstin sisältöä ei tarvitse niinkään pohtia, tarkoitus on saada aikaan tekstiä ja tottua kirjoittamiseen. On niin helppoa kirjoittaa vaikka lyhyt postaus someen, mutta miten käy, kun tekstiä pitää kirjoittaa enemmän ja samalla myös pitäen lukijan mielenkiinnon yllä.

Viime kädessä kirjoittamisessa on kyse pitkäjänteisyydestä.  Pitkäjänteisyyttä tarvitaan monelle elämän osa-alueella. Pitkäjänteisyyttä voi treenata, mutta sitä myös tulee luonnostaan erilaisten kokemusten kautta. Ikä tekee myös tehtävänsä.

Itsensä kehittämisessä, oli se sitten työ- tai henkilökohtaisessa elämässä, pitkäjänteisyydellä saadaan aikaan pysyviä ja kestäviä ratkaisuja, joilla päästään isompaa tavoitetta kohti. Nopeilla ratkaisuilla yleensä ratkaistaan siinä hetkessä olevia asioita, joilla ei ole isompaa merkitystä pitkän ajan tavoitteisiin. En kuitenkaan tarkoita, etteikö nopeillakin ratkaisuilla olisi oma merkityksensä.

Jos palataan aloitukseeni ja siihen, miten joskus mielessä on paljon asioita, mutta niitä ei ehdi toteuttaa, niin oikeasti ne kyllä kaikki toteutuvat. Mutta eivät heti. Ne jalostuvat, huonot jäävät vanhoina ideoina pois ja ulos putkahtaa jossain vaiheessa juuri se mitä haluankin. Se vaatii kuitenkin uskoa siihen, että pitkällä jänteellä asiat loksahtavat kohdalleen, minulle parhaiten sopivalla tavalla.  

Matkan varrella mieli saa muuttua. Joustavuutta tarvitaan elämässä hyvinkin erilaisissa tilanteissa. Se mikä sopi elämääsi tänään, ei välttämättä sovi enää siihen kahden vuoden kuluttua. Keskustelen asiakkaitteni kanssa tästä aiheesta usein. Työelämä muuttuu, oma elämäntilanne muuttuu, joten miksi mielesi ja tavoitteesi eivät muuttuisi? Tärkeää on, että suhtautuu avoimesti vaihtoehtoihin, mutta kuitenkin niin, ettei hypi asioista toiseen koko ajan. Se vain sekoittaa ajatukset.

Kesäloma on monella kulman takana. Silloin myös monet puntaroivat työn ja vapaa-ajan suhdetta sekä sitä mitä itse asiassa työelämältään toivoo. Pohdinta on aina tervettä. Riittää kun ymmärtää pitkän ajan tavoitteensa ja menee sitä kohden. Pitkäjänteisesti.

Kategoriat
Coaching ja sen hyödyt

Coaching – Jokainen meistä tarvitsee keskustelukumppanin

Olen syksyn aikana törmännyt useamman kerran asiakastilanteissa siihen, että asiakkailta puuttuu elämästä yksinkertaisesti joku, joka uskoo heihin ja heidän ajatuksiinsa nykyhetkestä ja muutoksentarpeesta. Mitä pidempään olet yksin ajatuksiesi kanssa, sitä todennäköisemmin hyödyt henkilöstä, joka kuuntelee ja uskoo sinuun. Tilannetta ”pahentaa” se jos oma ajatus sinulle sopivista ratkaisuista poikkeaa läheisten näkemyksestä hyvistä ratkaisuista.

Jokaisen ratkaisu on aina henkilökohtainen ja sen myötä myös omanlaisensa. Ratkaisuun ei voi antaa liikaa vaikuttaa muiden ihmisten mielipiteet. Mielipiteiden kysymisessä ei ole mitään väärää, mutta omaa ääntä on kuunneltava ratkaisuja tehdessä.

Miten coaching voi auttaa sinua? Henkilökohtainen coach katsoo tilannetta aina objektiivisesta näkökulmasta. Hän tukee sinua aina henkilökohtaisen tavoitteesi kautta. Coach ei sanele sinulle mitä sinun pitää tehdä, vaan hän luo sinulla paikan ja ajan keskustelulle sekä pohdinnalle. Coaching on ratkaisukeskeistä ja tekee henkilökohtaisen kehittymisen mahdolliseksi.

Coaching voi toimia monenlaisessa elämäntilanteessa ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jokaisen kannattaa kokeilla coachingia ainakin kerran elämässään. Olen itse coach monelle, mutta itselläni on myös coach. Jokaisella tapaamisella olen oppinut itsestäni tai toimintatavoistani jotain uutta. Ja tämän kautta olen saanut uskallusta kokeilla uusia toimintatapoja. Pelkäämättä.

Kun olen tämän ikäinen…. En ole ihan perinteissä ajassa saanut opintoja kasaan…. Voiko näin tehdä?…  Muut ovat tehneet ihan toisin ….. Mitä muutkin ajattelevat jos…. En tiedä yhtään mihin suuntaan lähtisin….  Nämä ovat joidenkin asiakkaitteni keskustelun aloituksia. Tunnistatko näistä aloituksista omia ajatuksiasi?

Joskus se oma tilanne näyttäytyy itselle niin, että ajattelet olevasi ainoa, jolla on edessään sinun tilanteesi. Et ole. Tilanteesi pitäisi olla todella erikoinen, jotta olisit koko maailmassa ainoa, jolla on tilanteesi. Muista, että et ole yksin.

(Työ)elämä on murroksessa ja nykyinen maailmantilanne aiheuttaa ihmisissä enemmissä määrin pohdintaa siitä, mitä itse asiassa haluaa tulevaisuudeltaan. Joudut todennäköisesti myös miettimään, millainen työn tekemisen tapa soveltuu sinulle parhaiten. On etä-, hybridi- ja lähityötä.

Sinun ei tarvitse pohtia näitä yksin. Ota yhteyttä. Meitä coacheja on erilaisia ja jokaiselle löytyy se oikea coach. Aluut Development tarjoaa asiakkailleen maksuttoman tilannekartoituksen. Olit sitten työnantajan edustaja tai yksityishenkilö.

p.s. ensi viikolla tulossa myyntiin Mitä oikeastaan haluat?-verkkovalmennukset, early bird-hintaan.

Kategoriat
Hyvinvointi työelämässä

Pettymysten sietämisen taito

Jokainen meistä on kokenut erilaisia pettymisiä. Niitä myös treenataan jo nykyisin päiväkodissa. Pettymiseen reagoiminen on aina yksilöllistä. Tämä johtuu osittain pettymyksen tasosta, mutta myöskin siitä kuinka ”jokapäiväistä” pettymiset ovat.

Otetaan esimerkiksi henkilö, joka työssään pyrkii kehittämään toimintoja. On melko tyypillistä, että vastarintaa ehdotuksiin on ja kaikkia ehdotuksia ei viedä läpi. Hän kokee useita pieniä pettymyksiä viikkotasolla. Hän todennäköisesti ei pidä niitä niin isoina asioina, vaan hän jatkaa eteenpäin menoa pettymyksistä huolimatta.

Jos otetaan toiseksi esimerkkihenkilöksi ihminen, joka on työurallaan edennyt kivuttomasti, mutta pitkästä aikaa uutta työtä hakiessaan ei tulekaan valituksi. Hänelle pettymys on todennäköisesti kivuliaampi ja aiheuttaa myös itsetutkiskelua kysymyksien ”miksi en tullut valituksi?” tai ”mitä valitulla oli enemmän kuin minulla?”.

Pettymysten sietämisen kyky on suoraan kytköksissä omaan itsetuntoon. Jos itsetunnossa on heikkoutta, sortuu pettymystilanteessa helposti vertailemaan itseään toisiin ja pahimmillaan pettymyksen kokeminen laskee itsetuntoa lisää.

Työnhaussa on aina joku, joka pettyy. Joskus pettymysten sietämiseen auttaa soitto rekrytoijalle ja tarkempi tiedustelu siitä, miksi ei tullut valituksi. Joskus kannattaa vaan menneiden olla ja katsoa tulevaisuuteen.

Miten sitten mennä eteenpäin pettymyksestä? Itse käytän seuraavaa top viittä:

  1. Salli tunteet, älä yritä sulloa niitä sisääsi. Pura tunteet itsellesi sopivalla tavalla (puhuminen tai liikunta ja temperamenttisille sopii esimerkiksi metsäraivoaminen 😊)
  2. Älä ota tapahtunutta liian henkilökohtaisesti. Kyse ei ole sinun kelpaamattomuudestasi vaan siitä, että yritys on palkannut itselleen ja tilanteelleen parhaiten soveltuvan henkilön.
  3. Ota jokainen työnhaku-case oppimisen kannalta. Mikä toimi ja missä voit vielä kehittyä? Mene kuitenkin jo seuraavaa hakua kohti.
  4. Tee jotain ihan muuta. Naura ja nauti. Tee asioita mistä saat hyvän olon.
  5. Älä jää vellomaan tapahtuneessa, se pitää negatiivista kierrettä yllä.

Pettymykset kuuluvat elämään. Niiden käsittelyä voi harjoittaa. Käsittely lähtee siitä, että tunnistaa oman tapansa suhtautua pettymyksiin. Kun ymmärrät miten toimit, voit muuttaa toimintatapojasi.

Voit miettiä millainen ihminen on sellainen, joka ei ole kokenut pettymyksiä vaan on saanut aina kaiken minkä haluaa. Ja haluaisitko olla sellainen. Tuskin.

Hyviä tulevia pettymyksiä 😊

Kokeile, tee virheitä, opi niistä ja tee uusiksi

Hui! Tässä se on, ensimmäinen blogikirjoitus. Pohdin pitkään blogin aloittamista ja sitä osaanko kirjoittaa edes mitään. Ajattelin kuitenkin, että kokeilemalla se selviää 😊

Blogikirjoittamiseen rohkaistuneena, haluankin ensimmäisessä kirjoituksessani puhua rohkeudesta ja siitä, mistä sen puute voi johtua. Jokaisella meillä on omat esteemme, mutta olen huomannut, että joskus täydellisyyden tavoittelu ja pohdinta siitä mitä toiset ajattelevat meistä, tulevat esteeksi asioiden tekemiselle.

Täydellisyyden tavoittelu voi olla uuvuttavaa. Usein täydellisyyden tavoittelun takana on vain sinä itse. Pahimmillaan se voi olla kehittymisen esteenä. Ajatus siitä, että jos ei ole heti täydellinen, voi nakertaa uskoa siihen, että voisi koskaan olla hyvä jossakin. Puhumattakaan siitä mitä muutkin mahtavat ajatella.

Joskus ajatusmaailman avaamiseen tarvitaan vain oikean ihmisen sanat tai kysymykset. Itselleni se oli erään arvostamani henkilön omakohtainen kertomus siitä, kuinka hän itse on lähtenyt aikanaan urallaan liikkeelle. Tänä päivänä hän on erittäin menestynyt omassa ammatissaan. Hän kertoi omista epäonnistumisestaan ja miten hän silti meni eteenpäin ajatuksella ”kokeile, tee virheitä, opi niistä, tee uusiksi”.

Samainen henkilö myös kysyi, mikä on pahinta mitä voisi tapahtua, jos et osaakaan heti jotain asiaa ja näytät epätäydellisyytesi. Vastaushan on, että mitään pahaa ei tapahdu. Ja siihen mitä muut ajattelevat, so what?

Huijarisyndrooma, se vasta hassu juttu onkin. Se on subjektiivinen tunne, sillä ei ole mitään tekemistä osaamisen kanssa. Silti se vaivaa monia meistä, itsenikin mukaan lukien. Se voi kohdentua johonkin tiettyyn elämän osa-alueeseen, kuten esimerkiksi ammatti-identiteettiin. Huijarisyndrooma on siitä jännä, että se puskee eniten päälle, kun olet menossa muutosta kohti. Se pistää jarruja päälle, se on rohkeuden latistaja. Kun syndrooma iskee päälle, juttele ystävälle tai työkaverille, hän kertoo asian oikean laidan. Olet mahtava!

Olen itse tehnyt ison urallisen muutoksen ja vaihtanut työstä, jonka osaan vaikka silmät kiinni, työhön, jota vielä opettelen. Hyppäys uuteen horjuttaa sisäistä turvallisuuden tunnetta.  Ja sitä voi olla vaikea sietää.

Coaching on ollut itselleni tärkeää muutosta harkitessani ja tehdessäni. Coaching on auttanut löytämään omat voimavarat ja kulkenut vierellä, tuoden sisäisen äänen kumppaniksi uusia ajattelumalleja, realismia, innokkuutta ja ennen kaikkea rohkeutta.

Usein ihminen pyrkii ratkaisemaan kerralla kaiken, kun oikeasti elämässä pitää opetella ottamaan yksittäisiä askeleita kokonaisuuden ratkaisemista kohden. Samalla ehtii myös tekemään ajatustyötä tekemisen lisäksi. Ja myös kerätä rohkeutta. Arjessa monella ei ole aikaa pohtia omia asioitaan riittävästi, mutta on tärkeää tehdä aikaa ajatustyölle.

Vuosien aikana olen työskennellyt erilaisten asiakkaiden kanssa, joista suurin osa oli elämässään tienhaarassa. Usein toisessa suunnassa voi olla se tuttu ja turvallinen, ei tyydyttävä asia ja toisessa suunnassa pelottava ja uusi, mutta innostava asia. Usein rohkeutta voidaan lisätä toteamalla, että ainahan voi ottaa askeleen takaisin, mikäli uusi juttu osoittautuukin huonoksi vaihtoehdoksi. Kumpaa kuitenkin katuisin enemmän, tekemättä jättämistä vai tekemistä? Ilman muuta tekemättä jättämistä.

Aasinsillan kautta pääsemmekin takaisin aiheeseen ensimmäinen blogiteksti. Ja tänään olen siis julkaissut ensimmäisen kirjoitukseni ja jos se vanha minä lukisi tätä tekstiä, se löytäisi virheitä joka paikassa. Ja estäisi minua julkaisemasta yhtään mitään, koskaan.

Haluankin kannustaa kaikkia rohkeuteen, kerran täällä vaan eletään <3