Kategoriat
Ammatit ja työhistoria

Mistä sinun työhistoriasi koostuu? Mikä merkitys sillä on?

Työhistoria on harvoin yhden suuntaviivan mukainen. Siihen liittyy alkuunlähtöä, ”otan mitä saan”-vaiheita, työtä, joka on elämäntilanteeseen sopivin, palkkahyppäyksiä ja unelmien täyttymistä. Kaikki ovat olleet sinulle sopivia juuri silloin.

Jokainen ammatti on yhtä tärkeä. Olen itse tehnyt mm. siivoustyötä (tehdas, toimisto ja raksa), kiinteistöhuoltoa ja useana kesänä olin suurtalouskeittiön tiskarina/aputyöntekijänä. Vaikka työ oli melko raskasta, en ikäpäivänä vaihtaisi kokemuksia mihinkään. Se nimittäin opetti minulle paljon erilaisten ihmisten kohtaamisista. Vaikka koin olevani arvokas osa työyhteisöä, sain myös kokea miten erilaisten ammattien edustajat voivat saada osakseen ylenkatsomista.

Esimerkkinä voin kertoa kohtaamisestani nuorena keittiöhenkilönä, kuinka työpaikkaruokalassa ruokaillut lääkäri nöyryytti minua kaikkien kuullen, kun en ollut saanut ruokia esille riittävän nopeasti (remonttiolosuhteet, ruoka toimitettiin muualta) tai se toimiston diiva, joka ei koskaan tervehtinyt vaan siivouspäivänä huolehti, että lattia oli täynnä kaikkea paperisilppua, jonka siivoamiseen meni ikuisuus. Esimerkkejä on muitakin.

Mutta mitä opin tästä kaikesta? Arvostusta. Jo nuorempana huomasin miettiväni ammattivalintoja syvemmin. Mietin sitä siistijää, joka hymysuin siivosi joka päivä saman suurtalouskeittiön. Samat tilat, jotka olisivat huomenna jälleen ihan yhtä likaiset. Mietin työkavereita keittiöllä, miten he vuodesta toiseen tekivät melko rutiininomaista työtä. Itse asiassa ihailin heitä, koska koin etten itse pystyisi siihen, koska nautin työn vaihtelusta. Olen sittemmin vasta ymmärtänyt, että jokaisella on omalle tyylilleen sopivat työt.

Olen myös oppinut ymmärtämään kaikkia ammatteja isommassa kuvassa. Esimerkiksi sen, että vaikka myyjät tai yrityksen edustajat myyvät asiakkaalle palvelun tai tuotteen, luovat siistijät ja kiinteistönhoitajat ympärille siistin ja asiallisen ympäristön, jonka ansiosta potentiaalinen asiakas astuu edes yritykseen sisälle. He ovat usein yrityksen ensimmäisen mielikuvan luojat. Mitä sinä olet oppinut omasta työhistoriastasi?

Oma urasi voi rakentua monista kokemuksista ja työminääsi muokkaa käsityksesi työnteosta sekä ihmisistä ympärilläsi. Jossain vaiheessa omat arvosi kirkastuvat ja ehkä hakeudut sen myötä arvojasi tukevaan ammattiin tai yritykseen. Pitkään ajateltiin, että urallinen kehitys on aina ylöspäin, mutta se voi olla myös sivuttaista. Voit hypätä uudelle alalle ja luoda jotain uutta. Moni uramuutosta kaipaava tekeekin juuri niin.

Kuulin jokin aika sitten erään psykologin toteavan, että neljänkympin jälkeen ihminen alkaa vasta ymmärtää millainen aikuinen hän on. Siksi päätökset mitä on tehty parikymppisenä, eivät enää välttämättä tunnu sopivilta oikeilta. Ne ovat toki olleet oikeita silloin kun päätöksiä on tehty, mutta ihminen kasvaa ja kehittyy, joten miksi eivät omat toiveet ja urakin tekisi samoin.

Työkokemusten rikkaus on tärkeä asia. Sillä ei ole väliä, missä ne on koettu. Ne ovat osa sitä matkaa, jonka teet työelämässä. Mitä sinä asioita työkokemuksistasi sinä kannat ikuisesti mukanasi?

Kategoriat
Aivotyö

”Työyhteisön ongelmat liittyvät yleensä siihen, ettei puhuta riittävästi”

”Työyhteisön ongelmat liittyvät yleensä siihen, ettei puhuta riittävästi”. Tämän vinkin sain vuosia sitten eräältä entiseltä esihenkilöltäni. Tämä on ollut yksi oman työni kantavista lauseista, jonka yritän muistaa, kun teen työtä ihmisten kanssa.

Joku voisi kysyä, miten tuollainen tilanne on syntynyt ja miten siitä muka päästään eroon. Yksinkertaisuudessaan tilanne voi syntyä pelkästään jo sillä, että keskusteluun tulon näkökulmat voivat olla erilaiset. Joskus huomasin istuvani pöydässä, jossa itse tulin hyvin teknisestä näkökulmasta keskusteluun ja vasta palaverin loppuvaiheessa ymmärsin, että toinen onkin hyvin tunnepitoisessa tilassa. Molemmat meistä varmasti ajatteli toisen puheenvuoron aikana, että mitä ihmettä tuo oikein selittää.

Miten tilanteesta päästiin eteenpäin? Tilanne ei etene, ellei ymmärretä, että näkökulmat ovat erilaiset. Kun tilanne on tunnistettu, on loppu helppoa. Yleensä tunne-näkökulmassa oleva henkilö kaipaa ensisijaisesti kuuntelevaa korvaa. Kun tunnelataus on saatu puhuttu ulos, pääsemme mutkien kautta itse aiheen ratkomiseen. Kiireessä ei tunteille ole aina tilaa ja esimerkiksi johtavassa asemassa olevat käsittelevät usein asioita ilman tunteita. Ei toki aina.

Joskus keskustelukumppanin tunnelataus on niin näkyvää, ettei se jää keneltäkään epäselväksi. Ei haittaa, jos kysyt asiasta ääneen. Usein se havahduttaa myös keskustelun vastapuolen omasta olotilastaan.

Täysin eri asia on tietysti asiaton käytös keskustelussa. Olen ollut uutena työntekijänä edustamassa omaa organisaationi palaverissa, jossa sain niin sanotusti reippaalla kädellä paskaa niskaan. Kokemus oli hämmentävä ja ehkä erityisesti siksi, että suurin loka tuli aika korkealla organisaatiossa olevan johtajan suusta. Huono käytös ei ole koskaan hyväksyttävää. Sain heti kiinni, että kyse oli vuosien turhautumisesta ja oli täysin sattumaa, että minä valikoiduin avautumisen kohteeksi. Myöhemmin tämä johtaja pyysi anteeksi käytöstään, tosin vasta viikkojen jälkeen.

Vuosien aikana olen tehnyt töitä asiakkaiden kanssa, joiden kanssa on keskusteltu todella vaikeista asioista. Kyllä, oli vaikeaa kysyä joistakin asioista, kuten päihteiden käytöstä, perheväkivallasta tai terveysasioista. Ja joskus näki, ettet vastauksessa saanut totuutta. Yleensä kuitenkin sait kylvettyä siemenen, joka aikanaan kantoi totuuden tielle ja luottamukseen. Toisin sanoen, aina hyvä keskustelu ei synny yhdessä tilanteessa, vaan sitä voi edeltää useita keskusteluja. Lopputulos on kuitenkin palkitseva.

Ja vaikka me suomalaiset ei aina tykätä saada tai antaa positiivista palautetta, kannattaa sen antaminen aloittaa. Mikään ei ole parempaa kuin lopettaa keskustelu sanoihin, kiitos. Kiitos hyvästä palaverista. Kiitos, että uskalsit kertoa. Kiitos, että luotit minuun. Kiitos hienosta työstä. Pieniä lauseita, mutta iso merkitys.

Miten voit siis kehittyä keskustelijana ja huomioida yllä olevia asioita?

Tässä oma top vitoseni.

  1. tunnista tunnetilat
  2. tee tilaa eri keskusteluun tulon näkökulmille
  3. kuuntele fiilistä sekä asiaa
  4. älä pelkää kysyä
  5. anna positiivista palautetta

Hyvän vuorovaikutuksen ja keskustelumahdollisuuksien kautta voidaan luoda hyvää viestintäkulttuuria yrityksissä, organisaatioissa ja tiimeissä. Hyvällä keskustelulla mahdollistetaan keskenäisen luottamuksen syntymistä.

Mukavia keskusteluhetkiä kaikille! 😊