Työhistoria on harvoin yhden suuntaviivan mukainen. Siihen liittyy alkuunlähtöä, ”otan mitä saan”-vaiheita, työtä, joka on elämäntilanteeseen sopivin, palkkahyppäyksiä ja unelmien täyttymistä. Kaikki ovat olleet sinulle sopivia juuri silloin.
Jokainen ammatti on yhtä tärkeä. Olen itse tehnyt mm. siivoustyötä (tehdas, toimisto ja raksa), kiinteistöhuoltoa ja useana kesänä olin suurtalouskeittiön tiskarina/aputyöntekijänä. Vaikka työ oli melko raskasta, en ikäpäivänä vaihtaisi kokemuksia mihinkään. Se nimittäin opetti minulle paljon erilaisten ihmisten kohtaamisista. Vaikka koin olevani arvokas osa työyhteisöä, sain myös kokea miten erilaisten ammattien edustajat voivat saada osakseen ylenkatsomista.
Esimerkkinä voin kertoa kohtaamisestani nuorena keittiöhenkilönä, kuinka työpaikkaruokalassa ruokaillut lääkäri nöyryytti minua kaikkien kuullen, kun en ollut saanut ruokia esille riittävän nopeasti (remonttiolosuhteet, ruoka toimitettiin muualta) tai se toimiston diiva, joka ei koskaan tervehtinyt vaan siivouspäivänä huolehti, että lattia oli täynnä kaikkea paperisilppua, jonka siivoamiseen meni ikuisuus. Esimerkkejä on muitakin.
Mutta mitä opin tästä kaikesta? Arvostusta. Jo nuorempana huomasin miettiväni ammattivalintoja syvemmin. Mietin sitä siistijää, joka hymysuin siivosi joka päivä saman suurtalouskeittiön. Samat tilat, jotka olisivat huomenna jälleen ihan yhtä likaiset. Mietin työkavereita keittiöllä, miten he vuodesta toiseen tekivät melko rutiininomaista työtä. Itse asiassa ihailin heitä, koska koin etten itse pystyisi siihen, koska nautin työn vaihtelusta. Olen sittemmin vasta ymmärtänyt, että jokaisella on omalle tyylilleen sopivat työt.
Olen myös oppinut ymmärtämään kaikkia ammatteja isommassa kuvassa. Esimerkiksi sen, että vaikka myyjät tai yrityksen edustajat myyvät asiakkaalle palvelun tai tuotteen, luovat siistijät ja kiinteistönhoitajat ympärille siistin ja asiallisen ympäristön, jonka ansiosta potentiaalinen asiakas astuu edes yritykseen sisälle. He ovat usein yrityksen ensimmäisen mielikuvan luojat. Mitä sinä olet oppinut omasta työhistoriastasi?
Oma urasi voi rakentua monista kokemuksista ja työminääsi muokkaa käsityksesi työnteosta sekä ihmisistä ympärilläsi. Jossain vaiheessa omat arvosi kirkastuvat ja ehkä hakeudut sen myötä arvojasi tukevaan ammattiin tai yritykseen. Pitkään ajateltiin, että urallinen kehitys on aina ylöspäin, mutta se voi olla myös sivuttaista. Voit hypätä uudelle alalle ja luoda jotain uutta. Moni uramuutosta kaipaava tekeekin juuri niin.
Kuulin jokin aika sitten erään psykologin toteavan, että neljänkympin jälkeen ihminen alkaa vasta ymmärtää millainen aikuinen hän on. Siksi päätökset mitä on tehty parikymppisenä, eivät enää välttämättä tunnu sopivilta oikeilta. Ne ovat toki olleet oikeita silloin kun päätöksiä on tehty, mutta ihminen kasvaa ja kehittyy, joten miksi eivät omat toiveet ja urakin tekisi samoin.
Työkokemusten rikkaus on tärkeä asia. Sillä ei ole väliä, missä ne on koettu. Ne ovat osa sitä matkaa, jonka teet työelämässä. Mitä sinä asioita työkokemuksistasi sinä kannat ikuisesti mukanasi?