Kategoriat
Kohti parasta (työ)elämää

Pitkäjänteisyys – mihin sitä oikein tarvitaan?

Hui! Edellisen blogin kirjoittamisesta on mennyt ihan hirveä aika. Nyt onkin siis aika julkaista uutta materiaalia 😊

Joskus tuntuu, että mielen päällä on paljon asioita, mutta et ehdi niitä toteuttamaan, kun suurin osa niistä jo unohtuu. Kärsin itsekin tästä ”syndroomasta”. Harmittaa tietenkin moinen asia. Pyrin kuitenkin kirjoittamaan asioita ylös mahdollisimman pian, joko vihkoon tai vaikka puhelimen muistiin. Joskus teen myös nauhoituksia, kun en jaksa kirjoittaa sekavaa ajatuksenjuoksuani.

Tämän kevään aikana tutustuin Morning Pages-tekniikkaan. Tekniikassa kirjoitetaan joka aamu kolme sivua tekstiä. Tekstin sisältöä ei tarvitse niinkään pohtia, tarkoitus on saada aikaan tekstiä ja tottua kirjoittamiseen. On niin helppoa kirjoittaa vaikka lyhyt postaus someen, mutta miten käy, kun tekstiä pitää kirjoittaa enemmän ja samalla myös pitäen lukijan mielenkiinnon yllä.

Viime kädessä kirjoittamisessa on kyse pitkäjänteisyydestä.  Pitkäjänteisyyttä tarvitaan monelle elämän osa-alueella. Pitkäjänteisyyttä voi treenata, mutta sitä myös tulee luonnostaan erilaisten kokemusten kautta. Ikä tekee myös tehtävänsä.

Itsensä kehittämisessä, oli se sitten työ- tai henkilökohtaisessa elämässä, pitkäjänteisyydellä saadaan aikaan pysyviä ja kestäviä ratkaisuja, joilla päästään isompaa tavoitetta kohti. Nopeilla ratkaisuilla yleensä ratkaistaan siinä hetkessä olevia asioita, joilla ei ole isompaa merkitystä pitkän ajan tavoitteisiin. En kuitenkaan tarkoita, etteikö nopeillakin ratkaisuilla olisi oma merkityksensä.

Jos palataan aloitukseeni ja siihen, miten joskus mielessä on paljon asioita, mutta niitä ei ehdi toteuttaa, niin oikeasti ne kyllä kaikki toteutuvat. Mutta eivät heti. Ne jalostuvat, huonot jäävät vanhoina ideoina pois ja ulos putkahtaa jossain vaiheessa juuri se mitä haluankin. Se vaatii kuitenkin uskoa siihen, että pitkällä jänteellä asiat loksahtavat kohdalleen, minulle parhaiten sopivalla tavalla.  

Matkan varrella mieli saa muuttua. Joustavuutta tarvitaan elämässä hyvinkin erilaisissa tilanteissa. Se mikä sopi elämääsi tänään, ei välttämättä sovi enää siihen kahden vuoden kuluttua. Keskustelen asiakkaitteni kanssa tästä aiheesta usein. Työelämä muuttuu, oma elämäntilanne muuttuu, joten miksi mielesi ja tavoitteesi eivät muuttuisi? Tärkeää on, että suhtautuu avoimesti vaihtoehtoihin, mutta kuitenkin niin, ettei hypi asioista toiseen koko ajan. Se vain sekoittaa ajatukset.

Kesäloma on monella kulman takana. Silloin myös monet puntaroivat työn ja vapaa-ajan suhdetta sekä sitä mitä itse asiassa työelämältään toivoo. Pohdinta on aina tervettä. Riittää kun ymmärtää pitkän ajan tavoitteensa ja menee sitä kohden. Pitkäjänteisesti.

Kategoriat
Coaching ja sen hyödyt

Coaching – Jokainen meistä tarvitsee keskustelukumppanin

Olen syksyn aikana törmännyt useamman kerran asiakastilanteissa siihen, että asiakkailta puuttuu elämästä yksinkertaisesti joku, joka uskoo heihin ja heidän ajatuksiinsa nykyhetkestä ja muutoksentarpeesta. Mitä pidempään olet yksin ajatuksiesi kanssa, sitä todennäköisemmin hyödyt henkilöstä, joka kuuntelee ja uskoo sinuun. Tilannetta ”pahentaa” se jos oma ajatus sinulle sopivista ratkaisuista poikkeaa läheisten näkemyksestä hyvistä ratkaisuista.

Jokaisen ratkaisu on aina henkilökohtainen ja sen myötä myös omanlaisensa. Ratkaisuun ei voi antaa liikaa vaikuttaa muiden ihmisten mielipiteet. Mielipiteiden kysymisessä ei ole mitään väärää, mutta omaa ääntä on kuunneltava ratkaisuja tehdessä.

Miten coaching voi auttaa sinua? Henkilökohtainen coach katsoo tilannetta aina objektiivisesta näkökulmasta. Hän tukee sinua aina henkilökohtaisen tavoitteesi kautta. Coach ei sanele sinulle mitä sinun pitää tehdä, vaan hän luo sinulla paikan ja ajan keskustelulle sekä pohdinnalle. Coaching on ratkaisukeskeistä ja tekee henkilökohtaisen kehittymisen mahdolliseksi.

Coaching voi toimia monenlaisessa elämäntilanteessa ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jokaisen kannattaa kokeilla coachingia ainakin kerran elämässään. Olen itse coach monelle, mutta itselläni on myös coach. Jokaisella tapaamisella olen oppinut itsestäni tai toimintatavoistani jotain uutta. Ja tämän kautta olen saanut uskallusta kokeilla uusia toimintatapoja. Pelkäämättä.

Kun olen tämän ikäinen…. En ole ihan perinteissä ajassa saanut opintoja kasaan…. Voiko näin tehdä?…  Muut ovat tehneet ihan toisin ….. Mitä muutkin ajattelevat jos…. En tiedä yhtään mihin suuntaan lähtisin….  Nämä ovat joidenkin asiakkaitteni keskustelun aloituksia. Tunnistatko näistä aloituksista omia ajatuksiasi?

Joskus se oma tilanne näyttäytyy itselle niin, että ajattelet olevasi ainoa, jolla on edessään sinun tilanteesi. Et ole. Tilanteesi pitäisi olla todella erikoinen, jotta olisit koko maailmassa ainoa, jolla on tilanteesi. Muista, että et ole yksin.

(Työ)elämä on murroksessa ja nykyinen maailmantilanne aiheuttaa ihmisissä enemmissä määrin pohdintaa siitä, mitä itse asiassa haluaa tulevaisuudeltaan. Joudut todennäköisesti myös miettimään, millainen työn tekemisen tapa soveltuu sinulle parhaiten. On etä-, hybridi- ja lähityötä.

Sinun ei tarvitse pohtia näitä yksin. Ota yhteyttä. Meitä coacheja on erilaisia ja jokaiselle löytyy se oikea coach. Aluut Development tarjoaa asiakkailleen maksuttoman tilannekartoituksen. Olit sitten työnantajan edustaja tai yksityishenkilö.

p.s. ensi viikolla tulossa myyntiin Mitä oikeastaan haluat?-verkkovalmennukset, early bird-hintaan.

Kategoriat
Hyvinvointi työelämässä

Pettymysten sietämisen taito

Jokainen meistä on kokenut erilaisia pettymisiä. Niitä myös treenataan jo nykyisin päiväkodissa. Pettymiseen reagoiminen on aina yksilöllistä. Tämä johtuu osittain pettymyksen tasosta, mutta myöskin siitä kuinka ”jokapäiväistä” pettymiset ovat.

Otetaan esimerkiksi henkilö, joka työssään pyrkii kehittämään toimintoja. On melko tyypillistä, että vastarintaa ehdotuksiin on ja kaikkia ehdotuksia ei viedä läpi. Hän kokee useita pieniä pettymyksiä viikkotasolla. Hän todennäköisesti ei pidä niitä niin isoina asioina, vaan hän jatkaa eteenpäin menoa pettymyksistä huolimatta.

Jos otetaan toiseksi esimerkkihenkilöksi ihminen, joka on työurallaan edennyt kivuttomasti, mutta pitkästä aikaa uutta työtä hakiessaan ei tulekaan valituksi. Hänelle pettymys on todennäköisesti kivuliaampi ja aiheuttaa myös itsetutkiskelua kysymyksien ”miksi en tullut valituksi?” tai ”mitä valitulla oli enemmän kuin minulla?”.

Pettymysten sietämisen kyky on suoraan kytköksissä omaan itsetuntoon. Jos itsetunnossa on heikkoutta, sortuu pettymystilanteessa helposti vertailemaan itseään toisiin ja pahimmillaan pettymyksen kokeminen laskee itsetuntoa lisää.

Työnhaussa on aina joku, joka pettyy. Joskus pettymysten sietämiseen auttaa soitto rekrytoijalle ja tarkempi tiedustelu siitä, miksi ei tullut valituksi. Joskus kannattaa vaan menneiden olla ja katsoa tulevaisuuteen.

Miten sitten mennä eteenpäin pettymyksestä? Itse käytän seuraavaa top viittä:

  1. Salli tunteet, älä yritä sulloa niitä sisääsi. Pura tunteet itsellesi sopivalla tavalla (puhuminen tai liikunta ja temperamenttisille sopii esimerkiksi metsäraivoaminen 😊)
  2. Älä ota tapahtunutta liian henkilökohtaisesti. Kyse ei ole sinun kelpaamattomuudestasi vaan siitä, että yritys on palkannut itselleen ja tilanteelleen parhaiten soveltuvan henkilön.
  3. Ota jokainen työnhaku-case oppimisen kannalta. Mikä toimi ja missä voit vielä kehittyä? Mene kuitenkin jo seuraavaa hakua kohti.
  4. Tee jotain ihan muuta. Naura ja nauti. Tee asioita mistä saat hyvän olon.
  5. Älä jää vellomaan tapahtuneessa, se pitää negatiivista kierrettä yllä.

Pettymykset kuuluvat elämään. Niiden käsittelyä voi harjoittaa. Käsittely lähtee siitä, että tunnistaa oman tapansa suhtautua pettymyksiin. Kun ymmärrät miten toimit, voit muuttaa toimintatapojasi.

Voit miettiä millainen ihminen on sellainen, joka ei ole kokenut pettymyksiä vaan on saanut aina kaiken minkä haluaa. Ja haluaisitko olla sellainen. Tuskin.

Hyviä tulevia pettymyksiä 😊

Kategoriat
Urakehitys

Urakehitys – miten edistää omaa urakehitystä työpaikallasi?

Urakehitys jakaa aiheena mielipiteitä. Tämä johtuu siitä, että aiheesta puhutaan paljon, mutta kaikki eivät varsinaisesti kaipaa urakehitystä ja voivat kokea aiheen siksi kiusallisena. Eivätkä ehkä osaa myöskään työpaikoilla ilmaista omia toiveitaan.

Oli kyse sitten urakehityksestä tai nykyisessä tilassa olemista, on kaiken keskiössä asiasta ääneen puhuminen. Ei niinkään työkavereiden kanssa, vaan erityisesti esihenkilön kanssa. On hyvä muistaa, että esihenkilö ei osaa lukea ajatuksia ja tulkinnat voivat viedä väärään suuntaan. On siis tärkeää käydä esihenkilön kanssa keskustelua omista toiveistaan. Joskus tilanne tulee eteen kehityskeskustelussa, mutta asiasta voi puhua myös muulloinkin.

Kannustan aina pitämään avointa keskustelua yllä esihenkilöiden kanssa. On totta, että on työpaikkoja ja tilanteita, joissa ei voi käydä avointa keskustelua. Uskon kuitenkin, että keskustelevasta työpaikkakulttuurista on tulossa vakio muutaman vuoden aikana.

Miksi sitten avointa keskustelua on hyödyllistä käydä? Tässä oma top viiteni:

  1. keskustelu synnyttää luottamusta
  2. luottamus edistää keskustelun kehittymistä syvällisemmäksi
  3. avoimen keskustelun kautta vältytään vääriltä tulkinnoilta
  4. kun asioista puhutaan ääneen, niitä voidaan kehittää
  5. onnistunut kehittäminen ja kehittyminen tuottavat työhyvinvointia, joka puolestaan luo sekä yksilön että tiimin / yrityksen positiivista työkulttuuria

Kun asiakkaani ovat ottaneet käyttöönsä avoimen keskustelun esihenkilönsä tai muun verkostonsa kanssa, ovat heidän uransa tai työolosuhteensa muuttuneet heidän toiveidensa mukaisesti. Eräs asiakas uskalsi sanoa ääneen kehityskeskustelussa, ettei hän usko nykyisen työtehtävän olevan hänen työnsä eläkkeelle saakka. Hän oli ollut työpaikassa pitkään ja ollut yksi työpaikan tuottavimmista työntekijöistä. Mitä keskustelusta seurasi? Palkkauksen uudelleenkeskustelu sekä työtehtäviä muutettiin sellaisiksi, että ne motivoivat paremmin. Työsuhde jatkuu eikä tarvetta tilanteen muuttamiseen tällä hetkellä enää ole. Tilanne oli molemminpuolinen win-win.

Toinen asiakkaani oli myös pitkään tehnyt saman alan töitä ja opiskellut sivussa muita itseään kiinnostavia opintoja. Tämän kautta häntä alkoi kiinnostaa toinen ala, jota sen hetkinen työnantaja myös tarjosi. Hän rohkaistui ottamaan yhteyttä, ei omaansa, vaan toisen alan edustajan esihenkilöön ja kertoi kiinnostuksestaan alaan. Tästä kului pari kuukautta, kun hän vaihtoi työtehtäviä tähän uuteen alaan.

Näille asiakkaille oli yhteistä se, että he saivat rohkeutta uracoachauksen aikana ottaa käyttöön avoimen keskustelun kulttuurin. Mikä on pahinta mitä avoimesta keskustelusta voi tapahtua? Se ettei tilanne työpaikalla etene? Jos tilanne ei etene, mitä askelia sinun tulee itse ottaa?

Jokainen tilanne on yksilöllinen ja sen vuoksi myös seuraavat askeleet ovat yksilöllisiä. Näitä voidaan edistää uracoachauksen avulla. Ota siis yhteyttä ja mietitään sinun askeleesi kohti unelmiesi tulevaisuutta!

Kategoriat
Hyvinvointi työelämässä

Palautuminen – mitä se itse asiassa tarkoittaa?

Nyt kun syksy on päässyt alkuun, huomaa monen pohtivan sitä, oliko kesäloma palautumisen kannalta hyvä. Jokaiselle palautuminen tapahtuu omannäköisesti. Toiselle palautuminen voi merkitä tekemättömyyttä, toiselle mökkihommien tekemistä tai ystävien ja sukulaisten kanssa olemista. Olen myös törmännyt henkilöihin, jotka eivät edes mieti koko palautumisasiaa ja ovat silti tyytyväisiä syksyn tullessa.

Ihan niin kuin urheilijoidenkin pitää palautua suorituksistaan, täytyy aivojen pystyä palautumaan joko loman aikana tai töissä ollessa, esimerkiksi hieman hidastempoisella ajanjaksolla. On normaalia, että joskus työelämässä on hetkiä, kun pitää tsempata enemmän, mutta tahti ei voi jatkua pitkään ilman hitaampaa jaksoa.

Miten sitten voi palautua? Liikkumalla, rentoutumalla, nukkumalla hyvin, ystäviä tapaamalla ja yleensäkin tekemällä itselleen mieluisia asioita. Mutta tärkeää on myös muistaa työpäivien aikainen mini-palautuminen. Siksi on tärkeää huolehtia tauotuksista, oli se sitten aivojen ”tyhjentämisestä” tai pienestä taukokävelystä. Pahinta on istua koko päivä työpöydän ääressä ilman minkäänlaista katkosta työhön tai istumiseen. Tiedän itsekin, että joskus työn imu voi olla niin kova, ettei millään malttaisi pitää taukoja. Mutta yritä silti.

Mistä sitten tunnistaa, jos ei ole palautunut? Kun ei ole palautunut esimerkiksi työviikosta, huomaat tilanteen pitkittyessä, että alat olla ärsyyntynyt tai muuten vaan lyhytpinnainen. Se näkyy myös kropassa. Kun kroppa ei saa rentouduttua, jännitteet vain kasvavat kasvamistaan, kunnes joku paikka todennäköisesti prakaa. Usein puhutaankin, että selkäkivut voivat olla merkki stressistä. Stressi alkaa muodostua nimenomaan silloin kun tilannetta ei saada purettua eli toisin sanoen et palaudu.

Palautumisajan kesto määrittyy usein siten, että mitä pitempi hektinen työjakso, niin sitä pidemmän palautumisajan tarvitset. Käytännössä esimerkiksi lomat eivät riitä palautumiseen niissä tilanteissa, jossa työ on ollut koko lomakauden ulkopuolisen ajan hektistä, eikä palautumista ole ehtinyt viikonloppuisin tai iltaisin tapahtua.

Miten sitten puhua työpaikalla esimiehelleen, ettei palaudu riittävästi? Tämä onkin siinä mielessä vaikea asia, koska moni kokee, ettei työpaikalla ole sellaista kulttuuria, että asiasta voisi avoimesti puhua.  Sellainen kulttuuri kylläkin pitäisi olla jo tänä päivänä jokaisella työpaikalla.

Asiassa on monta näkökulmaa:

  1. Oma terveytesi. Minkä arvon annat sille?
  2. Minkä arvon työnantaja antaa sille, että ennakoivasti kerrot tilanteestasi ja näin vältytään esimerkiksi sairauslomilta?
  3. Ei voi olla kenenkään eduksi, että tilanteen pitkittyessä sairastut, jäät pitkälle sairauslomalle ja joudut mahdollisesti kuntoutumaan uudelleen työelämään.

Tärkeää on siis, että sinä itse stoppaat tilanteen riittävän ajoissa. Esimies ei aina ehdi tilannetta huomata. Ja jokaisella on oma tasonsa siinä, kuinka paljon on liikaa. Kukaan muu ei voi sitä arvioida kuin sinä.

Mukavaa alkanutta viikkoa ja muista palautua!