Tekijä: Terhi

Kategoriat
Aivotyö

Kuinka paljon satsaat itseesi?

Otsikossa voisi lukea myös ”Pidätkö huolta itsestäsi?”. Sitähän se on, itseensä satsaaminen eli itsestään huolehtimista. Tämän aiheen sisältä löytyy kaikki mahdollinen unesta ravintoon, työhyvinvointiin ja niin edelleen. Tässä blogissa pohdin sitä, miten sinne aivojen syövereihin saisi tukea. Sinne, jossa kaikki suurimmat päätökset tehdään. Sydäntä lukuun ottamatta tietenkin.

Aivotyön raskaus

Aivotyö on ajattelutyötä, jota saattaa häiritä jatkuvat keskeytykset, häly, tietotulva ja epäselvät asiat. Aivotyön tehtävä on jalostaa asioita ja mahdollistaa ratkaisujen tekeminen. Miksi aivotyöhön käytetään kuitenkin aika vähän aikaa? Ja miksi se koetaan joksikin muuksi kuin ”tuottavaksi ajaksi”, ajaksi, joka on mennyt ”hukkaan”? Itsekin olen tehnyt aivotyötä iltaisin ja viikonloppuisin, kun ajatuksille on tilaa ja rauha. Ja parhaimmat kliksahdukset ovat tapahtuneet muuten lomilla.

Kuten äsken mainitsin, aivotyö tarvitsee tilaa. Mutta se tarvitsee myös hyvät lähtökohdat, kuten riittävän unen ja ravinnon. Kun nämä kaksi puuttuvat, kuka ihme muka jaksaa alkaa tehdä ajattelutyötä? Ainakaan laadukasta sellaista. Mikä sitten estää laittamasta tätä koko pakettia kuntoon? Toisin sanoen, miten paljon satsaat itseesi?

Ajatuksista ratkaisuihin

Aivotyö ei aina koske työasioita, vaan on osa oman elämän kehityspolkua. Kyse on siis tärkeästä asiasta. Matka ajatuksesta itse ratkaisuun voi olla hyvinkin erilainen. Jotkin ratkaisut pystytään tekemään nopeasti, mutta jotkin vaativat pientä mutustelua ja välisteppejä. Välistepit ovat muuten ihan liian vähän arvostettu asia, vaikka nekin vievät eteenpäin. Älä siis sure, jos et pääse heti lopulliseen ratkaisuun.

Mutta miten hektisessä työssä tai kotielämässä pystyy ottamaan aikaa itselleen ja ajatuksilleen? Sanoisin, että ajattelutyön pohjatyö pitää olla kunnossa. Jos työtehtäväsi ovat liian kuormittavia tai et kykene priorisoimaan, aivosi eivät rauhoitu ajattelutyölle. Jos taas kotielämässä juokset paikasta toiseen, voivat yöt olla ainoita hetkiä ajattelutyölle. Ja silloin taas joudut tinkimään unestasi ja kierre on valmis.

Mitä tekisit itsellesi lupauksen? Lupauksen siitä, että tänään koitan hiljentää tahtia. Tai vaihtoehtoisesti aloitat prosessin, joka mahdollistaa tahdin hiljentämisen. Prosessin, johon on tukea saatavilla esim. coachingin keinoin. Tai ystävien avulla. Hae perspektiiviä toisilta, älä jää yksin etsimään ratkaisua. Todennäköisesti nimittäin olet jo yrittänyt sitä aiemmin ja jostain syystä ratkaisua ei ole löytynyt.  Ota kuitenkin ensimmäinen askel lähemmäs ratkaisuja.

Perspektiivi-vinoumat

Ajattelutyöhön voi tulla vinoumia tilanteissa, jossa sinulla ei ole riittävästi energiaa. Mieleen hiipii ajatukset ”jaksanko” tai ”osaanko” ja niiden myötä hylkäät käypiä vaihtoehtoja. Älä siis tee tärkeää ajattelutyötä väsyneenä tai muuten vain uupuneena.

Ajatustyön vinoumat voivat myös muodostua muiden mielipiteistä. Mieti kuinka paljon arvoa annat ystävien ja tuttujen mielipiteille ja ajatuksille päätöksiä tehdessä. Heidän mielipiteensä ovat vain heidän mielipiteitään. Voit ottaa ne toki huomioon, mutta viime kädessä vain sinä voit tehdä sinua koskevia päätöksiä. Näkökulmia on aina monia, mutta he eivät varmasti tunne kaikkia mistä näkökulmista sinä asioita joudut pohtimaan.

Perfektionismi on mielestäni myös ajatustyön hiljainen nakertaja. Vaikka tekisitkin hyvää ajatustyötä, voi kaikkien alustavien päätösten perään muodostua sana ”mutta”. Keksit siis heti alkumetreillä itsellesi perusteita olla tekemättä jokin asia tai viedä prosesseja eteenpäin.

Voisitko kuitenkin ajatella, että kokeilisit asioita? Nauttisit matkasta? Satsata siis itseesi?

Kategoriat
Urakehitys

Alanvaihtaja – mitkä ovat alanvaihtosi juurisyyt?

Uravalmentaja kohtaa uransa aikana hyvin erilaisissa lähtötilanteissa olevia asiakkaita. Alanvaihtoa on mietitty jo ehkä pitkäänkin, mutta kiireinen arki on estänyt asioiden edistämistä. Asiakkaille on usein kuitenkin yhteistä se, ettei pelkkä halu vaihtaa alaa ole alanvaihdon juurisyy. Juurisyyt ovat paljon syvemmällä. Juurisyyt voivat olla joko henkilökohtaisessa elämässä tai työpaikkaan liittyviä asioita. Suurin osa vaihtaa alaa työpaikkaan tai alaan liittyvien syiden vuoksi. Tässä blogikirjoituksessa sukelletaan näiden juurisyiden maailmaan.

Kiire

Olemme lukeneet lehdistä, miten tiettyjä aloja leimaa kiire. Työtehtävät jäävät tekemättä ja viime kädessä asiakas kärsii. Kuka haluaa tehdä huonolaatuista työtä, ainakaan pitkiä aikoja? Tuskin kukaan. Kun työssä ei ole mitään hallinnan tunnetta, voi päällimmäinen tunne työpäivän jälkeen olla epäonnistumisen tunne. Riittämättömyys. Pettymys.

Vaikka kuinka nauretaan klassista ”Kunnan työntekijöitä nojaamassa lapion varteen”-näkymää, siinä on kuulkaa vissi työhyvinvoinnin esimerkki. Tehdään työtä, voidaan jakaa vastuuta, työ ehditään tekemään huolella ja työssä viihdytään. Onko se sitten tehokasta ajankäyttöä, on tietysti eri asia. Minkä hintalapun tai arvon laittaisit työhyvinvoinnille?

Epäselvät työtehtävät

Työtehtävien epäselvyyteen juontavat syyt voivat olla moninaiset. Voi olla, että perehdytys on epäonnistunut, työtehtäviä on muokattu lennossa, perehdytyksen jälkeisille kysymyksille ei ole jäänyt tilaa tai työntekijä on jäänyt uusien asioiden kanssa liian yksin. Jos persoonasi on vielä virheitä pelkäävä, ei työn tekemisestä tule mitään.

Työtehtävä voi olla myös uusi, jota ei aiemmin yrityksessä ole ollut. Yleensä tehtävä muokkautuu ajan kanssa ja se vaatii työntekijältä paljon itseohjautuvuutta, mutta myös rohkeutta tuoda asioita esiin omalle esihenkilölleen. Ja myös kanttia sanoa stop, kun huomaa työtehtävien määrän ylittävän yhden henkilön suoriutumiskyvyn tai kun työtehtävät eivät enää liity mitenkään alustavasti sovittuihin vastuualueisiin.

Epäselvät työtehtävät voivat luoda työntekijälle mielikuvan, ettei hän osaa tai ymmärrä työtehtäviään eli ei ole kyvykäs tekemään työtään. Tämä puolestaan korostuu yliyrittämisenä ja siitä onkin sitten lyhyt matka työuupumukseen.

Esihenkilön tuen puuttuminen

Henkilöstön tulisi tukeutua esihenkilöön tilanteissa, joihin toivotaan tukea tai muutosta. Entä jos sitä ei ole saatavilla? Ja esihenkilö on ainoa, jolla on päätösvalta? Tavatessani asiakkaitani, törmään tähän ilmiöön säännöllisesti. Työ ei suju ja päätökset seisovat. Esihenkilö saattaa kylläkin näyttää ulospäin siltä, että hän kuulee henkilöstöä ja kirjoittaa muistiinpanoja aiheesta, mutta mikään ei kuitenkaan muutu.

Esihenkilöltä odotetaan myös empatiaa ja tukea myös henkilökohtaisiin tilanteisiin. Hän ei niitä ratko, mutta kuuntelee, koska ymmärtää tilanteen vaikuttavan myös henkilön voimavaroihin eli työssä jaksamiseen. Kaikilla esihenkilöillä ei ole tätä kykyä tai tämä piirre ei ole kovin vahva. Silloin häntä ei välttämättä edes lähestytä henkilökohtaisilla asioilla.

Huono työilmapiiri

Joskus yksi ihminen voi aiheuttaa koko työyhteisön ilmapiirin huonon fiiliksen. Esimerkiksi yksi negatiivisia asioita ympärilleen levittelevä henkilö voi pitkittyneessä tilanteessa pilata kaikkien työnteon. Ja aina tilanne ei ole edes korjattavissa. Tilanne voi edetä niin raskaaksi, että kyseenalaistat halusi työskennellä yrityksessä tai jopa sillä alalla.

Omien arvojen muuttuminen

Kun työuraa on takana jo jonkun verran, alkavat omat arvot nousta vielä enemmän esiin. Siihen voi liittyä perhe-elämän ja työelämän yhdistämisen helpottaminen tai se, että arvostat vapaa-aikaasi enemmän kuin aiemmin. Ehkä olet huomannut, että olet työpäivän jälkeen kiukkuinen tai ylikuormittunut ja haluat muuttaa tilanteen, jotta olet läsnä myös kotona. Tai parantaa unenlaatuasi. Syitä on monia. On hyvä ymmärtää, että tämä ilmiön on täysin normaalia. Siinä missä uran alkuvaiheessa on valmis tekemään kompromisseja, ei enää ole siihen halukas. Oman osaamisen ja vahvuuksien valjastaminen nousee yhdeksi tärkeimmistä työelämän arvoista. Ennen muutosta on hyvä kuitenkin tutkailla ja kirjata ylös omat arvonsa.

Muut syyt ja eteenpäin meneminen

Juurisyitä on monia muitakin: huono viestintäkulttuuri, työpuutuminen, palkka, työnantajan arvomaailma ei kohtaa omaa, jne. On tärkeää tunnistaa omat juurisyynsä ja pohtia haluaako vain pois vanhasta (tietämättä mitä haluaa) vai meneekö kohti jotain uutta (tietää mitä haluaa). Molemmissa tapauksissa ensimmäinen askel on omanlaisensa. Liian pitkään ei kuitenkaan kannata jäädä paikoilleen, se harvoin tuottaa mitään hyvää.

Kategoriat
Kohti parasta (työ)elämää

Tunnollisuus työelämässä

Oletko sinä se, joka huolehtii, että tiimin työt tulevat tehdyksi? Oletko sinä se, joka ottaa vastaan kaikki annetut työt ja teet ne ylityönä, vaikka olit ajatellut lähteväsi tänään ajoissa kotiin? Oletko se, joka haluaa tehdä annetut tehtävät hyvin? Neuvotko aina, kun sitä sinulta kysytään? Jos vastasit yhteen tai useampaan kyllä, olet todennäköisesti työpaikkasi luottopakki.  Tunnollisuus voi olla sisäänrakennettua tai voi olla, että haluat vain olla tunnollinen. Tässä kirjoituksessa keskityn sisäänrakennettuun tunnollisuuteen

Tunnollisuutta näkyy jokaisella tehtäväalueella

Voit olla johtaja, esihenkilö, asiantuntija tai muu työntekijä ja olla tunnollinen sellainen. Tunnollisella on aina aikaa. Aikaa auttaa, venyttää omaa vastuualuettaan ja ottaa ylimääräinen työ harteilleen. Ei välttämättä kaikkia edellä mainittuja samaan aikaan, mutta samankaltainen toiminta on pysyvää. Tunnollisuus on hyvä asia, mutta liiallisena huono asia. Huono asia nimittäin sille tunnolliselle, ei niinkään tiimille tai työnantajalle. Joskus tunnollisen rooli voi kasvaa työyhteisössä pitkän työkokemuksen kautta. Kun tiimissä on uusia työntekijöitä, on luontevaa ottaa vastuunkantajan rooli, jotta asiat saadaan rullaamaan ja tiimi/yksikkö pysyy toimintakykyisenä. Tärkeä kysymys onkin, osaatko päästää irti tunnollisuudestasi, kun uudet työntekijät ovat kyvykkäitä ottamaan vastuuta?

Miltä tunnollisuus näkyy aluksi?

Saatat pitää siitä, että sinuun luotetaan ja saat paljon aikaan. Osaat ratkoa vaikeitakin asioita, joihin ehkä muut eivät pysty. Olet kalenteroinut päiväsi tehokkaasti ja paperisi ovat järjestyksessä. Työpaikalla ovesi on aina auki neuvoa pyytäville ja nautit lisävastuusta, jota saat. Saavutat annetut deadlinet, pidät suunnitelmallisesta toimintatavasta etkä niinkään saa kiksejä rahallisesta palkinnosta, vaan nautit asioiden ratkaisemisesta ja loppuun viemisestä. Jotta saavutat haluamasi lopputuloksen teet erilaisia muistilistoja ja muistiinpanoja. Olet tyytyväinen työrooliisi.

Miten tunnollisuus voi tuntua lopuksi?

Tunnollisuus voi mennä överiksi. Tunnollisuus kun näet kävelee käsi kädessä täydellisyyden kanssa. Täydellisyyden tavoittelu vie pitkittyneessä tilanteessa, erityisesti työelämässä, uupumiseen. Tunnolliset ovat yleensä harkitsevaisia eli se voi joskus hidastaa päätöksentekoa. Mitäpä jos ratkottavia asioita on liikaa? Et enää pysty tekemään työtäsi haluamallasi tavalla ja omat laatukriteerisi kärsivät. Et ole tyytyväinen ja se alkaa näkyä myös ulospäin.

Työpaikoilla voi olla erilaisia poikkeustiloja, kuten yt:t, useita sairauslomia samaan aikaisesti tai uuden ohjelmiston käyttöönotto. Joudut joustamaan ensin vähän, sitten enemmän ja sen jälkeen sietokyvyn ylittävän määrän. Pitkittyneet stressaavat tilanteet voivat olla tunnolliselle ahdistavia, tilanteen hallitsemattomuuden vuoksi.

Miten olisi kaunis keskitie?

Työelämässä (ja muuallakin elämässä) tarvitaan tunnollisuutta. On hyvä kuitenkin tunnistaa mikä on liikaa. On tutkailtava itsestään, mikä osa tunnollisuutta voi olla hyödyksi ja mikä voi tuoda sinulle negatiivisia asioita. Miten paljon työnantaja sinulta työsuoritusten osalta toivoo ja mikä osa on sinun itse luomaa vaatimustasoa itsellesi?

Kun tunnistat tunnollisuutesi tasoja, voit aloittaa EI:n sanomisen opettelun. Ei:n sanominen voi aluksi kirpaista ja ympärilläsi olevat ihmiset voivat ihmetellä miten sinä nyt yhtäkkiä toimitkin toisella tavalla. On helppo vetää olettamuksia, että sinulla on nyt joku huonosti, vaikka kyse on ihan normaalista asiasta. Joskus pitää sanoa EI.

Viime kädessä kyse on rajojen vetämisestä. Kyse on sinua suojaavasta asiasta. Rajoja voi tarpeen tullen siirrellä, mutta niitä ei voi poistaa. Kun poistat rajat, voit löytää itsesi taas lähtötilanteesta.

Tsemppiä keskitien löytämiseen! 😊

Kategoriat
Kohti parasta (työ)elämää

Pitkäjänteisyys – mihin sitä oikein tarvitaan?

Hui! Edellisen blogin kirjoittamisesta on mennyt ihan hirveä aika. Nyt onkin siis aika julkaista uutta materiaalia 😊

Joskus tuntuu, että mielen päällä on paljon asioita, mutta et ehdi niitä toteuttamaan, kun suurin osa niistä jo unohtuu. Kärsin itsekin tästä ”syndroomasta”. Harmittaa tietenkin moinen asia. Pyrin kuitenkin kirjoittamaan asioita ylös mahdollisimman pian, joko vihkoon tai vaikka puhelimen muistiin. Joskus teen myös nauhoituksia, kun en jaksa kirjoittaa sekavaa ajatuksenjuoksuani.

Tämän kevään aikana tutustuin Morning Pages-tekniikkaan. Tekniikassa kirjoitetaan joka aamu kolme sivua tekstiä. Tekstin sisältöä ei tarvitse niinkään pohtia, tarkoitus on saada aikaan tekstiä ja tottua kirjoittamiseen. On niin helppoa kirjoittaa vaikka lyhyt postaus someen, mutta miten käy, kun tekstiä pitää kirjoittaa enemmän ja samalla myös pitäen lukijan mielenkiinnon yllä.

Viime kädessä kirjoittamisessa on kyse pitkäjänteisyydestä.  Pitkäjänteisyyttä tarvitaan monelle elämän osa-alueella. Pitkäjänteisyyttä voi treenata, mutta sitä myös tulee luonnostaan erilaisten kokemusten kautta. Ikä tekee myös tehtävänsä.

Itsensä kehittämisessä, oli se sitten työ- tai henkilökohtaisessa elämässä, pitkäjänteisyydellä saadaan aikaan pysyviä ja kestäviä ratkaisuja, joilla päästään isompaa tavoitetta kohti. Nopeilla ratkaisuilla yleensä ratkaistaan siinä hetkessä olevia asioita, joilla ei ole isompaa merkitystä pitkän ajan tavoitteisiin. En kuitenkaan tarkoita, etteikö nopeillakin ratkaisuilla olisi oma merkityksensä.

Jos palataan aloitukseeni ja siihen, miten joskus mielessä on paljon asioita, mutta niitä ei ehdi toteuttaa, niin oikeasti ne kyllä kaikki toteutuvat. Mutta eivät heti. Ne jalostuvat, huonot jäävät vanhoina ideoina pois ja ulos putkahtaa jossain vaiheessa juuri se mitä haluankin. Se vaatii kuitenkin uskoa siihen, että pitkällä jänteellä asiat loksahtavat kohdalleen, minulle parhaiten sopivalla tavalla.  

Matkan varrella mieli saa muuttua. Joustavuutta tarvitaan elämässä hyvinkin erilaisissa tilanteissa. Se mikä sopi elämääsi tänään, ei välttämättä sovi enää siihen kahden vuoden kuluttua. Keskustelen asiakkaitteni kanssa tästä aiheesta usein. Työelämä muuttuu, oma elämäntilanne muuttuu, joten miksi mielesi ja tavoitteesi eivät muuttuisi? Tärkeää on, että suhtautuu avoimesti vaihtoehtoihin, mutta kuitenkin niin, ettei hypi asioista toiseen koko ajan. Se vain sekoittaa ajatukset.

Kesäloma on monella kulman takana. Silloin myös monet puntaroivat työn ja vapaa-ajan suhdetta sekä sitä mitä itse asiassa työelämältään toivoo. Pohdinta on aina tervettä. Riittää kun ymmärtää pitkän ajan tavoitteensa ja menee sitä kohden. Pitkäjänteisesti.

Kategoriat
Coaching ja sen hyödyt

Coaching – Jokainen meistä tarvitsee keskustelukumppanin

Olen syksyn aikana törmännyt useamman kerran asiakastilanteissa siihen, että asiakkailta puuttuu elämästä yksinkertaisesti joku, joka uskoo heihin ja heidän ajatuksiinsa nykyhetkestä ja muutoksentarpeesta. Mitä pidempään olet yksin ajatuksiesi kanssa, sitä todennäköisemmin hyödyt henkilöstä, joka kuuntelee ja uskoo sinuun. Tilannetta ”pahentaa” se jos oma ajatus sinulle sopivista ratkaisuista poikkeaa läheisten näkemyksestä hyvistä ratkaisuista.

Jokaisen ratkaisu on aina henkilökohtainen ja sen myötä myös omanlaisensa. Ratkaisuun ei voi antaa liikaa vaikuttaa muiden ihmisten mielipiteet. Mielipiteiden kysymisessä ei ole mitään väärää, mutta omaa ääntä on kuunneltava ratkaisuja tehdessä.

Miten coaching voi auttaa sinua? Henkilökohtainen coach katsoo tilannetta aina objektiivisesta näkökulmasta. Hän tukee sinua aina henkilökohtaisen tavoitteesi kautta. Coach ei sanele sinulle mitä sinun pitää tehdä, vaan hän luo sinulla paikan ja ajan keskustelulle sekä pohdinnalle. Coaching on ratkaisukeskeistä ja tekee henkilökohtaisen kehittymisen mahdolliseksi.

Coaching voi toimia monenlaisessa elämäntilanteessa ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jokaisen kannattaa kokeilla coachingia ainakin kerran elämässään. Olen itse coach monelle, mutta itselläni on myös coach. Jokaisella tapaamisella olen oppinut itsestäni tai toimintatavoistani jotain uutta. Ja tämän kautta olen saanut uskallusta kokeilla uusia toimintatapoja. Pelkäämättä.

Kun olen tämän ikäinen…. En ole ihan perinteissä ajassa saanut opintoja kasaan…. Voiko näin tehdä?…  Muut ovat tehneet ihan toisin ….. Mitä muutkin ajattelevat jos…. En tiedä yhtään mihin suuntaan lähtisin….  Nämä ovat joidenkin asiakkaitteni keskustelun aloituksia. Tunnistatko näistä aloituksista omia ajatuksiasi?

Joskus se oma tilanne näyttäytyy itselle niin, että ajattelet olevasi ainoa, jolla on edessään sinun tilanteesi. Et ole. Tilanteesi pitäisi olla todella erikoinen, jotta olisit koko maailmassa ainoa, jolla on tilanteesi. Muista, että et ole yksin.

(Työ)elämä on murroksessa ja nykyinen maailmantilanne aiheuttaa ihmisissä enemmissä määrin pohdintaa siitä, mitä itse asiassa haluaa tulevaisuudeltaan. Joudut todennäköisesti myös miettimään, millainen työn tekemisen tapa soveltuu sinulle parhaiten. On etä-, hybridi- ja lähityötä.

Sinun ei tarvitse pohtia näitä yksin. Ota yhteyttä. Meitä coacheja on erilaisia ja jokaiselle löytyy se oikea coach. Aluut Development tarjoaa asiakkailleen maksuttoman tilannekartoituksen. Olit sitten työnantajan edustaja tai yksityishenkilö.

p.s. ensi viikolla tulossa myyntiin Mitä oikeastaan haluat?-verkkovalmennukset, early bird-hintaan.