Oletko sinä se, joka huolehtii, että tiimin työt tulevat tehdyksi? Oletko sinä se, joka ottaa vastaan kaikki annetut työt ja teet ne ylityönä, vaikka olit ajatellut lähteväsi tänään ajoissa kotiin? Oletko se, joka haluaa tehdä annetut tehtävät hyvin? Neuvotko aina, kun sitä sinulta kysytään? Jos vastasit yhteen tai useampaan kyllä, olet todennäköisesti työpaikkasi luottopakki. Tunnollisuus voi olla sisäänrakennettua tai voi olla, että haluat vain olla tunnollinen. Tässä kirjoituksessa keskityn sisäänrakennettuun tunnollisuuteen
Tunnollisuutta näkyy jokaisella tehtäväalueella
Voit olla johtaja, esihenkilö, asiantuntija tai muu työntekijä ja olla tunnollinen sellainen. Tunnollisella on aina aikaa. Aikaa auttaa, venyttää omaa vastuualuettaan ja ottaa ylimääräinen työ harteilleen. Ei välttämättä kaikkia edellä mainittuja samaan aikaan, mutta samankaltainen toiminta on pysyvää. Tunnollisuus on hyvä asia, mutta liiallisena huono asia. Huono asia nimittäin sille tunnolliselle, ei niinkään tiimille tai työnantajalle. Joskus tunnollisen rooli voi kasvaa työyhteisössä pitkän työkokemuksen kautta. Kun tiimissä on uusia työntekijöitä, on luontevaa ottaa vastuunkantajan rooli, jotta asiat saadaan rullaamaan ja tiimi/yksikkö pysyy toimintakykyisenä. Tärkeä kysymys onkin, osaatko päästää irti tunnollisuudestasi, kun uudet työntekijät ovat kyvykkäitä ottamaan vastuuta?
Miltä tunnollisuus näkyy aluksi?
Saatat pitää siitä, että sinuun luotetaan ja saat paljon aikaan. Osaat ratkoa vaikeitakin asioita, joihin ehkä muut eivät pysty. Olet kalenteroinut päiväsi tehokkaasti ja paperisi ovat järjestyksessä. Työpaikalla ovesi on aina auki neuvoa pyytäville ja nautit lisävastuusta, jota saat. Saavutat annetut deadlinet, pidät suunnitelmallisesta toimintatavasta etkä niinkään saa kiksejä rahallisesta palkinnosta, vaan nautit asioiden ratkaisemisesta ja loppuun viemisestä. Jotta saavutat haluamasi lopputuloksen teet erilaisia muistilistoja ja muistiinpanoja. Olet tyytyväinen työrooliisi.
Miten tunnollisuus voi tuntua lopuksi?
Tunnollisuus voi mennä överiksi. Tunnollisuus kun näet kävelee käsi kädessä täydellisyyden kanssa. Täydellisyyden tavoittelu vie pitkittyneessä tilanteessa, erityisesti työelämässä, uupumiseen. Tunnolliset ovat yleensä harkitsevaisia eli se voi joskus hidastaa päätöksentekoa. Mitäpä jos ratkottavia asioita on liikaa? Et enää pysty tekemään työtäsi haluamallasi tavalla ja omat laatukriteerisi kärsivät. Et ole tyytyväinen ja se alkaa näkyä myös ulospäin.
Työpaikoilla voi olla erilaisia poikkeustiloja, kuten yt:t, useita sairauslomia samaan aikaisesti tai uuden ohjelmiston käyttöönotto. Joudut joustamaan ensin vähän, sitten enemmän ja sen jälkeen sietokyvyn ylittävän määrän. Pitkittyneet stressaavat tilanteet voivat olla tunnolliselle ahdistavia, tilanteen hallitsemattomuuden vuoksi.
Miten olisi kaunis keskitie?
Työelämässä (ja muuallakin elämässä) tarvitaan tunnollisuutta. On hyvä kuitenkin tunnistaa mikä on liikaa. On tutkailtava itsestään, mikä osa tunnollisuutta voi olla hyödyksi ja mikä voi tuoda sinulle negatiivisia asioita. Miten paljon työnantaja sinulta työsuoritusten osalta toivoo ja mikä osa on sinun itse luomaa vaatimustasoa itsellesi?
Kun tunnistat tunnollisuutesi tasoja, voit aloittaa EI:n sanomisen opettelun. Ei:n sanominen voi aluksi kirpaista ja ympärilläsi olevat ihmiset voivat ihmetellä miten sinä nyt yhtäkkiä toimitkin toisella tavalla. On helppo vetää olettamuksia, että sinulla on nyt joku huonosti, vaikka kyse on ihan normaalista asiasta. Joskus pitää sanoa EI.
Viime kädessä kyse on rajojen vetämisestä. Kyse on sinua suojaavasta asiasta. Rajoja voi tarpeen tullen siirrellä, mutta niitä ei voi poistaa. Kun poistat rajat, voit löytää itsesi taas lähtötilanteesta.
Tsemppiä keskitien löytämiseen! 😊
