Kategoriat
Coaching ja sen hyödyt

Coaching – Jokainen meistä tarvitsee keskustelukumppanin

Olen syksyn aikana törmännyt useamman kerran asiakastilanteissa siihen, että asiakkailta puuttuu elämästä yksinkertaisesti joku, joka uskoo heihin ja heidän ajatuksiinsa nykyhetkestä ja muutoksentarpeesta. Mitä pidempään olet yksin ajatuksiesi kanssa, sitä todennäköisemmin hyödyt henkilöstä, joka kuuntelee ja uskoo sinuun. Tilannetta ”pahentaa” se jos oma ajatus sinulle sopivista ratkaisuista poikkeaa läheisten näkemyksestä hyvistä ratkaisuista.

Jokaisen ratkaisu on aina henkilökohtainen ja sen myötä myös omanlaisensa. Ratkaisuun ei voi antaa liikaa vaikuttaa muiden ihmisten mielipiteet. Mielipiteiden kysymisessä ei ole mitään väärää, mutta omaa ääntä on kuunneltava ratkaisuja tehdessä.

Miten coaching voi auttaa sinua? Henkilökohtainen coach katsoo tilannetta aina objektiivisesta näkökulmasta. Hän tukee sinua aina henkilökohtaisen tavoitteesi kautta. Coach ei sanele sinulle mitä sinun pitää tehdä, vaan hän luo sinulla paikan ja ajan keskustelulle sekä pohdinnalle. Coaching on ratkaisukeskeistä ja tekee henkilökohtaisen kehittymisen mahdolliseksi.

Coaching voi toimia monenlaisessa elämäntilanteessa ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jokaisen kannattaa kokeilla coachingia ainakin kerran elämässään. Olen itse coach monelle, mutta itselläni on myös coach. Jokaisella tapaamisella olen oppinut itsestäni tai toimintatavoistani jotain uutta. Ja tämän kautta olen saanut uskallusta kokeilla uusia toimintatapoja. Pelkäämättä.

Kun olen tämän ikäinen…. En ole ihan perinteissä ajassa saanut opintoja kasaan…. Voiko näin tehdä?…  Muut ovat tehneet ihan toisin ….. Mitä muutkin ajattelevat jos…. En tiedä yhtään mihin suuntaan lähtisin….  Nämä ovat joidenkin asiakkaitteni keskustelun aloituksia. Tunnistatko näistä aloituksista omia ajatuksiasi?

Joskus se oma tilanne näyttäytyy itselle niin, että ajattelet olevasi ainoa, jolla on edessään sinun tilanteesi. Et ole. Tilanteesi pitäisi olla todella erikoinen, jotta olisit koko maailmassa ainoa, jolla on tilanteesi. Muista, että et ole yksin.

(Työ)elämä on murroksessa ja nykyinen maailmantilanne aiheuttaa ihmisissä enemmissä määrin pohdintaa siitä, mitä itse asiassa haluaa tulevaisuudeltaan. Joudut todennäköisesti myös miettimään, millainen työn tekemisen tapa soveltuu sinulle parhaiten. On etä-, hybridi- ja lähityötä.

Sinun ei tarvitse pohtia näitä yksin. Ota yhteyttä. Meitä coacheja on erilaisia ja jokaiselle löytyy se oikea coach. Aluut Development tarjoaa asiakkailleen maksuttoman tilannekartoituksen. Olit sitten työnantajan edustaja tai yksityishenkilö.

p.s. ensi viikolla tulossa myyntiin Mitä oikeastaan haluat?-verkkovalmennukset, early bird-hintaan.

Kategoriat
Hyvinvointi työelämässä

Palautuminen – mitä se itse asiassa tarkoittaa?

Nyt kun syksy on päässyt alkuun, huomaa monen pohtivan sitä, oliko kesäloma palautumisen kannalta hyvä. Jokaiselle palautuminen tapahtuu omannäköisesti. Toiselle palautuminen voi merkitä tekemättömyyttä, toiselle mökkihommien tekemistä tai ystävien ja sukulaisten kanssa olemista. Olen myös törmännyt henkilöihin, jotka eivät edes mieti koko palautumisasiaa ja ovat silti tyytyväisiä syksyn tullessa.

Ihan niin kuin urheilijoidenkin pitää palautua suorituksistaan, täytyy aivojen pystyä palautumaan joko loman aikana tai töissä ollessa, esimerkiksi hieman hidastempoisella ajanjaksolla. On normaalia, että joskus työelämässä on hetkiä, kun pitää tsempata enemmän, mutta tahti ei voi jatkua pitkään ilman hitaampaa jaksoa.

Miten sitten voi palautua? Liikkumalla, rentoutumalla, nukkumalla hyvin, ystäviä tapaamalla ja yleensäkin tekemällä itselleen mieluisia asioita. Mutta tärkeää on myös muistaa työpäivien aikainen mini-palautuminen. Siksi on tärkeää huolehtia tauotuksista, oli se sitten aivojen ”tyhjentämisestä” tai pienestä taukokävelystä. Pahinta on istua koko päivä työpöydän ääressä ilman minkäänlaista katkosta työhön tai istumiseen. Tiedän itsekin, että joskus työn imu voi olla niin kova, ettei millään malttaisi pitää taukoja. Mutta yritä silti.

Mistä sitten tunnistaa, jos ei ole palautunut? Kun ei ole palautunut esimerkiksi työviikosta, huomaat tilanteen pitkittyessä, että alat olla ärsyyntynyt tai muuten vaan lyhytpinnainen. Se näkyy myös kropassa. Kun kroppa ei saa rentouduttua, jännitteet vain kasvavat kasvamistaan, kunnes joku paikka todennäköisesti prakaa. Usein puhutaankin, että selkäkivut voivat olla merkki stressistä. Stressi alkaa muodostua nimenomaan silloin kun tilannetta ei saada purettua eli toisin sanoen et palaudu.

Palautumisajan kesto määrittyy usein siten, että mitä pitempi hektinen työjakso, niin sitä pidemmän palautumisajan tarvitset. Käytännössä esimerkiksi lomat eivät riitä palautumiseen niissä tilanteissa, jossa työ on ollut koko lomakauden ulkopuolisen ajan hektistä, eikä palautumista ole ehtinyt viikonloppuisin tai iltaisin tapahtua.

Miten sitten puhua työpaikalla esimiehelleen, ettei palaudu riittävästi? Tämä onkin siinä mielessä vaikea asia, koska moni kokee, ettei työpaikalla ole sellaista kulttuuria, että asiasta voisi avoimesti puhua.  Sellainen kulttuuri kylläkin pitäisi olla jo tänä päivänä jokaisella työpaikalla.

Asiassa on monta näkökulmaa:

  1. Oma terveytesi. Minkä arvon annat sille?
  2. Minkä arvon työnantaja antaa sille, että ennakoivasti kerrot tilanteestasi ja näin vältytään esimerkiksi sairauslomilta?
  3. Ei voi olla kenenkään eduksi, että tilanteen pitkittyessä sairastut, jäät pitkälle sairauslomalle ja joudut mahdollisesti kuntoutumaan uudelleen työelämään.

Tärkeää on siis, että sinä itse stoppaat tilanteen riittävän ajoissa. Esimies ei aina ehdi tilannetta huomata. Ja jokaisella on oma tasonsa siinä, kuinka paljon on liikaa. Kukaan muu ei voi sitä arvioida kuin sinä.

Mukavaa alkanutta viikkoa ja muista palautua!

Unelmoi ja haaveile – myös kesäloman jälkeen

Kesän jäljiltä moni on intoa täynnä töiden alkaessa. Ja toiset taas eivät. Kyse voi olla monen asian yhtälöstä. Loman aikana moni on voinut toimia täysin omien ehtojen mukaan. Tai perheen ehdoilla. Töihin paluu tarkoittaa tämän ”vallan” menettämistä. Jos loman aikana palautuminen on tapahtunut hyvin, ei töihin paluu ole niin tympeää.

Edellisessä blogissani kirjoitin kuinka moni pohtii lomallansa tekevänsä syksyn aikana jonkin muutoksen, oli se sitten uusi työpaikka tai opiskelemaan lähteminen. Nyt onkin tärkeää pitää tuosta ajatuksesta kiinni, eikä upota arjen kiireeseen. Pidä kipinää yllä, unelmoi ja haaveile!

Kun pilkot tarkemmin sen, miksi itse asiassa töihin paluu tympii, voit löytää itsesi mitä kummallisimpien asioiden äärellä. Joillekin siellä töissä tympii se naapuriloossin rasittava heebo, joillekin jo liiankin tutut työtehtävät tai jatkuva kiire. Jos huomaat, että kyse on tämänkaltaisista syistä, voisitko tehdä tilanteelle jotain?

Toisaalta töiden alkaminen voi tuoda arkeen rytmiä, jota olet koko kesän kaivannut. Ja sinulla voi olla työ, jossa voit toteuttaa kaikkia kymmeniä ideoita, joita olet päässäsi kelannut kesäloman aikana. Nautit työkavereiden olemassaolosta (erityisesti jos et ole etänä) ja sinulla on saattanut olla heitä ikävä kesän ajan. Kuulostaa unelmapaikalta, eikö?

Voit olla myös tilanteessa, jossa pidät työstäsi, mutta se ei jätä tilaa vapaa-ajalle. Lopputulema kuitenkin on se, ettet ole tilanteeseen kokonaisuudessaan tyytyväinen. Annatko asioiden jäädä ennalleen vai alatko pikkuhiljaa tehdä suunnitelmaa, joka mahdollistaa työn ja vapaa-ajan balanssin?

Totuus on, että se mikä sopii sinulle, ei välttämättä sovi toiselle. Toisiin itseään vertailemalla, et itse asiassa tule yhtään viisaammaksi. Siksi onkin tärkeää ajoittain miettiä mitä itse asiassa haluaa. Pitkällä aikavälillä työskentely sinulle sopimattomalla työtehtävissä tai työnantajalla, lisää riskiä sairastua. Ja jokaisella pitäisi olla mahdollisuus mennä omia unelmiaan kohti.

Mitä itse asiassa tarvitset mennäksesi unelmiasi kohti? Tarvitset pieniä steppejä. Ja uskallusta sanoa mitä haluat. Usein ääneen sanotut tuppaavat toteutua. Tee lista asioista, joita toivot unelmatyöpaikaltasi. Millaisia työtehtäviä haaveilet tekeväsi, miltä sektorilla työn tulisi olla, millaiset arvot työnantajalla tulisi olla (ja mitkä ovat omat arvosi) sekä millä aikataululla haluat edetä.  

Kun olet edellisen listan tehnyt, tee lista siitä, mitä sinun pitää tehdä, jotta pääset kohti unelmatyöpaikkaasi. Tarvitsetko lisäkoulutusta, kokonaan uutta ammattitutkintoa vai riittääkö työpaikan tai työtehtävien vaihtaminen?

Tee itsellesi sopiva suunnitelma, jonka mukaan etenet. Se voi olla nopeatempoinen tai hidastempoinen. Mutta sen täytyy olla toteutettavissa oleva, älä siis suunnitelmasta sellaista, josta sinulle jää käteen vain epäonnistumisen tunne.

Toivotan kaikille ihanaa syksyn alkua. Muistakaa haaveilla ja unelmoida – vielä kesälomankin jälkeen!

Millä tyylillä sinä lähdet lomalle?

Lomalle voi lähteä kahdella tyylillä: joko kiirehtien ja tehden viimeisiä töitä kuntoon ennen lomaa tai pikkuhiljaa rauhoittuen ja hidastamalla työntekoa. Kumpaa tyyliä sinä käytät? Kummalla tyylillä pystyt aloittamaan loman parhaiten?

Ajatus siitä, että tekee kaikki tehtävät työt valmiiksi ennen lomien alkamista, on itse asiassa aika tyypillistä ja tähän tyyliin törmää erityisesti asiantuntija tai esimiestehtävissä. Totuus kuitenkin on, ettei tekemättömät työt lopu koskaan. Tunnollisuus pahentaa tätä ilmiötä. Sitä ajattelee, ettei kuormita muita tekemättömillä töillään. Jossain kohtaa on kuitenkin hyvä ymmärtää oma rajallisuutensa.

Kun tekee loppuun asti kiireessä töitä, harvoin pystyy aloittamaan lomaansa niin, etteivätkö ajatukset olisi edelleen töissä. Pahimmassa tapauksessa sinne työpaikalle soitetaan ja varmistellaan vielä, että saiko esimerkiksi tuuraava kollega selvää ohjeista tai löysikö tarvittavat dokumentit. Hei kuulkaas, kyllä ne sieltä töistä sitten soittelee, jos iso ongelma tulee eteen. Ja oikeasti, ei niitä edes tule.

Jos pystyt hidastamaan tahtia viimeisinä päivinä ennen lomaa, nauti siitä. Siitä ei kannata potea huonoa omaatuntoa. Työnantajan on myös hyvä tiedostaa, ettei viimeisille työpäiville ole hyvä ottaa uusia projekteja tai muita yllättäviä töitä. Tällaiset yllätykset ovat omiaan murentamaan työntekijän ja työnantajan välistä luottamusta. Tiedän tapauksia missä esimies on ladannut pöytään projektin, joka on pitänyt tehdä kahden viimeisen työpäivän aikana. Ainakin erään esimiehen mieleen ei tainnut tulla kuinka paljon vahinkoa hän sai aikaan. Noh, tänä päivänä nämä kaksi työntekijää, jotka työtehtävän saivat, eivät enää työskentele tälle työnantajalle.

Kesälomalla moni pohtii, että joku muutos pitäisi tehdä, oli se sitten uusi työ tai uusi työskentelytapa. Tai aloittaa syksyllä opiskelu. Kuitenkin lomilta palatessa sama työn hektisyys vie mennessään ja saattaa pistää haaveet taka-alalle. Sama ilmiö näkyy esimerkiksi perhevapailla olevilla. Ajatellaan, että vapaan jälkeen ei enää palata samaan työhön tai ainakin heti vapaan jälkeen aloitetaan uuden suunnittelu. Mutta usein näin ei kuitenkaan käy.

Kehotan muutoksesta haaveilevaa tekemään paperille itselleen alustavan suunnitelman. Vaikka loppuvuodeksi. Millaisia steppejä otat kohti uutta. Niiden ei tarvitse olla isoja juttuja, mutta sellaisia, jotka vievät sinua eteenpäin. Usein muutos lähtee pienistä asioista.

Jokainen on ansainnut lomansa. Aivot tarvitsevat breikkiä sekä fyysisestä työstä että ajatustyöstä. Olit sitten työelämässä tai työtä etsimässä.

Näiden sanojen saattelemana blogi jää ”kesälomalle” ja jatkuu jälleen elokuussa. Muu toiminta jatkuu kesän ajan normaalisti.  Kesän ja lomien jälkeen starttaa Mitä oikeastaan haluat?-verkkovalmennus päivitetyllä sisällöllä. Aiheesta lisää kotisivuiltamme heinäkuun aikana.

Toivotan kaikille hyvää kesälomaa ja nauttikaa! Haaveilkaa ja unelmoikaa! Ja muistakaa tehdä niitä suunnitelmia 😊

Kategoriat
Uncategorized

Työuupumus ja burnout – ennaltaehkäisyn tärkeys

Kolmisen viikkoa sitten osallistuin asiantuntijana burnout-aiheeseen liittyvään webinaariin. Webinaarissa käsiteltiin burnouttia erilaisista näkökulmista: työntekijä, työnantaja ja yhteiskunta. Kutsutut vieraat sekä muut läsnäolijat työskentelivät erilaisissa positioissa yksityisellä sektorilla ja koostuivat hyvin kansainvälisestä porukasta. Se mikä jäi itselleni näkyviin selkeimmin, oli se, että burnout on globaali ongelma.

Osassa yrityksissä on otettu mahtavasti huomioon työuupumisen riskit ja niiden ehkäisy, mutta silti edelleen löytyy työpaikoilta erittäin räikeitä tapauksia. Olen tälläkin viikolla käynyt keskustelua erään henkilön kokemasta kohtelusta työpaikalla, jota räikeämpää tapausta en ole ihan hetkeen kuullut.

Johdon toiminnan merkitys työuupumuksen ja burnoutin ehkäisyssä on merkittävä. Webinaarissa kävi ilmeisen näkyväksi, että työuupumus on valitettavan usein johtamisen tyylistä johtuvaa, mikä on sinänsä hämmentävää. Toki olen itsekin nähnyt, että melko pitkälle huonosti käyttäytyvä esimies saa temmeltää, ennen kuin tilanteeseen oikeasti puututaan.

Joillekin on sisäänrakennettu mekanismi, jonka johdosta joku heidän sisällään sanoo, että vaihda työpaikkaa, kun työpaikalla joku mättää.  Se vaatii hyvää itsetuntemusta ja intuitiota. Suurin osa kuitenkin jää työpaikalle ja ajattelee vain purevansa hammasta ja kestävänsä tilanteen.  Tämä tietenkin johtaa pitkässä juoksussa terveydellisiin ongelmiin.

Vaikka aiheen alustus onkin negatiivis-inhottava, se mitä yritän sanoa on se, että työhyvinvointiin kannattaa satsata. Ja se ei itse asiassa vaadi kovinkaan kummoisia asioita. Siihen riittää kuuntelu ja herkkä korva. Siihen tarvitaan henkilöstön ja esimiesten yhteistä aikaa. Ja kykyä ymmärtää toista ihmistä.

Kun ajatellaan stressistä, työuupumuksesta tai burnoutista johtuvia kuluja, kannattaa niiden ehkäisyyn käyttää resursseja. Itse ajattelen, että esimiesten yksi tärkeä ominaisuus on henkilöstön työhyvinvoinnista huolehtiminen, joten myös rekrytointitilanteessa tulee tämä ottaa vahvemmin keskusteluun. Suomessa kuitenkin neljännes työntekijöistä kokee sitä kuuluisaa huonoa stressiä (Työterveyslaitos, 2021).

Aiempi urani koostui pääosin työskentelystä henkilöiden kanssa, joilla työelämään uudelleen pääseminen oli haasteellista. Vastaan tuli vuosien aikana satoja ihmisiä, joilla taustalla oli burnout. Vaikka työskentely oli pitkäjänteistä, usein työelämän lähestyessä vanhat henkiset ja fyysiset kokemukset nousivat pintaan. Joku reagoi pelkkään harjoitteluun työpaikalla oksentelemalla, tärisemällä holtittomasti ja saamalla paniikkikohtauksia. Tiedättekö, näillä asioilla on niin iso merkitys vielä vuosienkin jälkeen. Ja valmentajana nämä tilanteet suututtaa. Mitä työelämässä tapahtuu, kun ihminen saadaan tuollaiseen tilaan?

Kustannuspoliittisesti tässä elämäntilanteessa olevat henkilöt, siirtyvät kuntien vastuulle. Onneksi sieltä löytyy työlleen omistautuneita ammattilaisia (terkkuja entisille työkavereille), jotka kulkevat asiakkaiden rinnalla. Olisin kuitenkin iloinen, jos näin pitkälle ei burnoutin vuoksi tarvitsisi joutua.

Tapasimme webinaarin työryhmän kanssa viime viikolla ja suuren kiinnostuksen vuoksi, toteutamme webinaarin (jossakin muodossa) uudelleen syksyllä. Lisäksi keskustelussa oli myös aiheeseen liittyvän koulutuksen järjestämisen mahdollisuus. Katsotaan mitä syksy tuo tullessaan 😊

Mutta vinkki sinulle, joka kamppailet ajatuksen kanssa ”jotain tässä työssä tai työpaikassa mättää”, puhu asiasta vaikka ystävälle. Hanki heiltä perspektiiviä. Tee asioille jotain. Huolehti itsestäsi.