Kategoriat
Coaching ja sen hyödyt

Coaching – Jokainen meistä tarvitsee keskustelukumppanin

Olen syksyn aikana törmännyt useamman kerran asiakastilanteissa siihen, että asiakkailta puuttuu elämästä yksinkertaisesti joku, joka uskoo heihin ja heidän ajatuksiinsa nykyhetkestä ja muutoksentarpeesta. Mitä pidempään olet yksin ajatuksiesi kanssa, sitä todennäköisemmin hyödyt henkilöstä, joka kuuntelee ja uskoo sinuun. Tilannetta ”pahentaa” se jos oma ajatus sinulle sopivista ratkaisuista poikkeaa läheisten näkemyksestä hyvistä ratkaisuista.

Jokaisen ratkaisu on aina henkilökohtainen ja sen myötä myös omanlaisensa. Ratkaisuun ei voi antaa liikaa vaikuttaa muiden ihmisten mielipiteet. Mielipiteiden kysymisessä ei ole mitään väärää, mutta omaa ääntä on kuunneltava ratkaisuja tehdessä.

Miten coaching voi auttaa sinua? Henkilökohtainen coach katsoo tilannetta aina objektiivisesta näkökulmasta. Hän tukee sinua aina henkilökohtaisen tavoitteesi kautta. Coach ei sanele sinulle mitä sinun pitää tehdä, vaan hän luo sinulla paikan ja ajan keskustelulle sekä pohdinnalle. Coaching on ratkaisukeskeistä ja tekee henkilökohtaisen kehittymisen mahdolliseksi.

Coaching voi toimia monenlaisessa elämäntilanteessa ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jokaisen kannattaa kokeilla coachingia ainakin kerran elämässään. Olen itse coach monelle, mutta itselläni on myös coach. Jokaisella tapaamisella olen oppinut itsestäni tai toimintatavoistani jotain uutta. Ja tämän kautta olen saanut uskallusta kokeilla uusia toimintatapoja. Pelkäämättä.

Kun olen tämän ikäinen…. En ole ihan perinteissä ajassa saanut opintoja kasaan…. Voiko näin tehdä?…  Muut ovat tehneet ihan toisin ….. Mitä muutkin ajattelevat jos…. En tiedä yhtään mihin suuntaan lähtisin….  Nämä ovat joidenkin asiakkaitteni keskustelun aloituksia. Tunnistatko näistä aloituksista omia ajatuksiasi?

Joskus se oma tilanne näyttäytyy itselle niin, että ajattelet olevasi ainoa, jolla on edessään sinun tilanteesi. Et ole. Tilanteesi pitäisi olla todella erikoinen, jotta olisit koko maailmassa ainoa, jolla on tilanteesi. Muista, että et ole yksin.

(Työ)elämä on murroksessa ja nykyinen maailmantilanne aiheuttaa ihmisissä enemmissä määrin pohdintaa siitä, mitä itse asiassa haluaa tulevaisuudeltaan. Joudut todennäköisesti myös miettimään, millainen työn tekemisen tapa soveltuu sinulle parhaiten. On etä-, hybridi- ja lähityötä.

Sinun ei tarvitse pohtia näitä yksin. Ota yhteyttä. Meitä coacheja on erilaisia ja jokaiselle löytyy se oikea coach. Aluut Development tarjoaa asiakkailleen maksuttoman tilannekartoituksen. Olit sitten työnantajan edustaja tai yksityishenkilö.

p.s. ensi viikolla tulossa myyntiin Mitä oikeastaan haluat?-verkkovalmennukset, early bird-hintaan.

Millä tyylillä sinä lähdet lomalle?

Lomalle voi lähteä kahdella tyylillä: joko kiirehtien ja tehden viimeisiä töitä kuntoon ennen lomaa tai pikkuhiljaa rauhoittuen ja hidastamalla työntekoa. Kumpaa tyyliä sinä käytät? Kummalla tyylillä pystyt aloittamaan loman parhaiten?

Ajatus siitä, että tekee kaikki tehtävät työt valmiiksi ennen lomien alkamista, on itse asiassa aika tyypillistä ja tähän tyyliin törmää erityisesti asiantuntija tai esimiestehtävissä. Totuus kuitenkin on, ettei tekemättömät työt lopu koskaan. Tunnollisuus pahentaa tätä ilmiötä. Sitä ajattelee, ettei kuormita muita tekemättömillä töillään. Jossain kohtaa on kuitenkin hyvä ymmärtää oma rajallisuutensa.

Kun tekee loppuun asti kiireessä töitä, harvoin pystyy aloittamaan lomaansa niin, etteivätkö ajatukset olisi edelleen töissä. Pahimmassa tapauksessa sinne työpaikalle soitetaan ja varmistellaan vielä, että saiko esimerkiksi tuuraava kollega selvää ohjeista tai löysikö tarvittavat dokumentit. Hei kuulkaas, kyllä ne sieltä töistä sitten soittelee, jos iso ongelma tulee eteen. Ja oikeasti, ei niitä edes tule.

Jos pystyt hidastamaan tahtia viimeisinä päivinä ennen lomaa, nauti siitä. Siitä ei kannata potea huonoa omaatuntoa. Työnantajan on myös hyvä tiedostaa, ettei viimeisille työpäiville ole hyvä ottaa uusia projekteja tai muita yllättäviä töitä. Tällaiset yllätykset ovat omiaan murentamaan työntekijän ja työnantajan välistä luottamusta. Tiedän tapauksia missä esimies on ladannut pöytään projektin, joka on pitänyt tehdä kahden viimeisen työpäivän aikana. Ainakin erään esimiehen mieleen ei tainnut tulla kuinka paljon vahinkoa hän sai aikaan. Noh, tänä päivänä nämä kaksi työntekijää, jotka työtehtävän saivat, eivät enää työskentele tälle työnantajalle.

Kesälomalla moni pohtii, että joku muutos pitäisi tehdä, oli se sitten uusi työ tai uusi työskentelytapa. Tai aloittaa syksyllä opiskelu. Kuitenkin lomilta palatessa sama työn hektisyys vie mennessään ja saattaa pistää haaveet taka-alalle. Sama ilmiö näkyy esimerkiksi perhevapailla olevilla. Ajatellaan, että vapaan jälkeen ei enää palata samaan työhön tai ainakin heti vapaan jälkeen aloitetaan uuden suunnittelu. Mutta usein näin ei kuitenkaan käy.

Kehotan muutoksesta haaveilevaa tekemään paperille itselleen alustavan suunnitelman. Vaikka loppuvuodeksi. Millaisia steppejä otat kohti uutta. Niiden ei tarvitse olla isoja juttuja, mutta sellaisia, jotka vievät sinua eteenpäin. Usein muutos lähtee pienistä asioista.

Jokainen on ansainnut lomansa. Aivot tarvitsevat breikkiä sekä fyysisestä työstä että ajatustyöstä. Olit sitten työelämässä tai työtä etsimässä.

Näiden sanojen saattelemana blogi jää ”kesälomalle” ja jatkuu jälleen elokuussa. Muu toiminta jatkuu kesän ajan normaalisti.  Kesän ja lomien jälkeen starttaa Mitä oikeastaan haluat?-verkkovalmennus päivitetyllä sisällöllä. Aiheesta lisää kotisivuiltamme heinäkuun aikana.

Toivotan kaikille hyvää kesälomaa ja nauttikaa! Haaveilkaa ja unelmoikaa! Ja muistakaa tehdä niitä suunnitelmia 😊

Kokeile, tee virheitä, opi niistä ja tee uusiksi

Hui! Tässä se on, ensimmäinen blogikirjoitus. Pohdin pitkään blogin aloittamista ja sitä osaanko kirjoittaa edes mitään. Ajattelin kuitenkin, että kokeilemalla se selviää 😊

Blogikirjoittamiseen rohkaistuneena, haluankin ensimmäisessä kirjoituksessani puhua rohkeudesta ja siitä, mistä sen puute voi johtua. Jokaisella meillä on omat esteemme, mutta olen huomannut, että joskus täydellisyyden tavoittelu ja pohdinta siitä mitä toiset ajattelevat meistä, tulevat esteeksi asioiden tekemiselle.

Täydellisyyden tavoittelu voi olla uuvuttavaa. Usein täydellisyyden tavoittelun takana on vain sinä itse. Pahimmillaan se voi olla kehittymisen esteenä. Ajatus siitä, että jos ei ole heti täydellinen, voi nakertaa uskoa siihen, että voisi koskaan olla hyvä jossakin. Puhumattakaan siitä mitä muutkin mahtavat ajatella.

Joskus ajatusmaailman avaamiseen tarvitaan vain oikean ihmisen sanat tai kysymykset. Itselleni se oli erään arvostamani henkilön omakohtainen kertomus siitä, kuinka hän itse on lähtenyt aikanaan urallaan liikkeelle. Tänä päivänä hän on erittäin menestynyt omassa ammatissaan. Hän kertoi omista epäonnistumisestaan ja miten hän silti meni eteenpäin ajatuksella ”kokeile, tee virheitä, opi niistä, tee uusiksi”.

Samainen henkilö myös kysyi, mikä on pahinta mitä voisi tapahtua, jos et osaakaan heti jotain asiaa ja näytät epätäydellisyytesi. Vastaushan on, että mitään pahaa ei tapahdu. Ja siihen mitä muut ajattelevat, so what?

Huijarisyndrooma, se vasta hassu juttu onkin. Se on subjektiivinen tunne, sillä ei ole mitään tekemistä osaamisen kanssa. Silti se vaivaa monia meistä, itsenikin mukaan lukien. Se voi kohdentua johonkin tiettyyn elämän osa-alueeseen, kuten esimerkiksi ammatti-identiteettiin. Huijarisyndrooma on siitä jännä, että se puskee eniten päälle, kun olet menossa muutosta kohti. Se pistää jarruja päälle, se on rohkeuden latistaja. Kun syndrooma iskee päälle, juttele ystävälle tai työkaverille, hän kertoo asian oikean laidan. Olet mahtava!

Olen itse tehnyt ison urallisen muutoksen ja vaihtanut työstä, jonka osaan vaikka silmät kiinni, työhön, jota vielä opettelen. Hyppäys uuteen horjuttaa sisäistä turvallisuuden tunnetta.  Ja sitä voi olla vaikea sietää.

Coaching on ollut itselleni tärkeää muutosta harkitessani ja tehdessäni. Coaching on auttanut löytämään omat voimavarat ja kulkenut vierellä, tuoden sisäisen äänen kumppaniksi uusia ajattelumalleja, realismia, innokkuutta ja ennen kaikkea rohkeutta.

Usein ihminen pyrkii ratkaisemaan kerralla kaiken, kun oikeasti elämässä pitää opetella ottamaan yksittäisiä askeleita kokonaisuuden ratkaisemista kohden. Samalla ehtii myös tekemään ajatustyötä tekemisen lisäksi. Ja myös kerätä rohkeutta. Arjessa monella ei ole aikaa pohtia omia asioitaan riittävästi, mutta on tärkeää tehdä aikaa ajatustyölle.

Vuosien aikana olen työskennellyt erilaisten asiakkaiden kanssa, joista suurin osa oli elämässään tienhaarassa. Usein toisessa suunnassa voi olla se tuttu ja turvallinen, ei tyydyttävä asia ja toisessa suunnassa pelottava ja uusi, mutta innostava asia. Usein rohkeutta voidaan lisätä toteamalla, että ainahan voi ottaa askeleen takaisin, mikäli uusi juttu osoittautuukin huonoksi vaihtoehdoksi. Kumpaa kuitenkin katuisin enemmän, tekemättä jättämistä vai tekemistä? Ilman muuta tekemättä jättämistä.

Aasinsillan kautta pääsemmekin takaisin aiheeseen ensimmäinen blogiteksti. Ja tänään olen siis julkaissut ensimmäisen kirjoitukseni ja jos se vanha minä lukisi tätä tekstiä, se löytäisi virheitä joka paikassa. Ja estäisi minua julkaisemasta yhtään mitään, koskaan.

Haluankin kannustaa kaikkia rohkeuteen, kerran täällä vaan eletään <3