Kategoriat
Urakehitys

Alanvaihtaja – mitkä ovat alanvaihtosi juurisyyt?

Uravalmentaja kohtaa uransa aikana hyvin erilaisissa lähtötilanteissa olevia asiakkaita. Alanvaihtoa on mietitty jo ehkä pitkäänkin, mutta kiireinen arki on estänyt asioiden edistämistä. Asiakkaille on usein kuitenkin yhteistä se, ettei pelkkä halu vaihtaa alaa ole alanvaihdon juurisyy. Juurisyyt ovat paljon syvemmällä. Juurisyyt voivat olla joko henkilökohtaisessa elämässä tai työpaikkaan liittyviä asioita. Suurin osa vaihtaa alaa työpaikkaan tai alaan liittyvien syiden vuoksi. Tässä blogikirjoituksessa sukelletaan näiden juurisyiden maailmaan.

Kiire

Olemme lukeneet lehdistä, miten tiettyjä aloja leimaa kiire. Työtehtävät jäävät tekemättä ja viime kädessä asiakas kärsii. Kuka haluaa tehdä huonolaatuista työtä, ainakaan pitkiä aikoja? Tuskin kukaan. Kun työssä ei ole mitään hallinnan tunnetta, voi päällimmäinen tunne työpäivän jälkeen olla epäonnistumisen tunne. Riittämättömyys. Pettymys.

Vaikka kuinka nauretaan klassista ”Kunnan työntekijöitä nojaamassa lapion varteen”-näkymää, siinä on kuulkaa vissi työhyvinvoinnin esimerkki. Tehdään työtä, voidaan jakaa vastuuta, työ ehditään tekemään huolella ja työssä viihdytään. Onko se sitten tehokasta ajankäyttöä, on tietysti eri asia. Minkä hintalapun tai arvon laittaisit työhyvinvoinnille?

Epäselvät työtehtävät

Työtehtävien epäselvyyteen juontavat syyt voivat olla moninaiset. Voi olla, että perehdytys on epäonnistunut, työtehtäviä on muokattu lennossa, perehdytyksen jälkeisille kysymyksille ei ole jäänyt tilaa tai työntekijä on jäänyt uusien asioiden kanssa liian yksin. Jos persoonasi on vielä virheitä pelkäävä, ei työn tekemisestä tule mitään.

Työtehtävä voi olla myös uusi, jota ei aiemmin yrityksessä ole ollut. Yleensä tehtävä muokkautuu ajan kanssa ja se vaatii työntekijältä paljon itseohjautuvuutta, mutta myös rohkeutta tuoda asioita esiin omalle esihenkilölleen. Ja myös kanttia sanoa stop, kun huomaa työtehtävien määrän ylittävän yhden henkilön suoriutumiskyvyn tai kun työtehtävät eivät enää liity mitenkään alustavasti sovittuihin vastuualueisiin.

Epäselvät työtehtävät voivat luoda työntekijälle mielikuvan, ettei hän osaa tai ymmärrä työtehtäviään eli ei ole kyvykäs tekemään työtään. Tämä puolestaan korostuu yliyrittämisenä ja siitä onkin sitten lyhyt matka työuupumukseen.

Esihenkilön tuen puuttuminen

Henkilöstön tulisi tukeutua esihenkilöön tilanteissa, joihin toivotaan tukea tai muutosta. Entä jos sitä ei ole saatavilla? Ja esihenkilö on ainoa, jolla on päätösvalta? Tavatessani asiakkaitani, törmään tähän ilmiöön säännöllisesti. Työ ei suju ja päätökset seisovat. Esihenkilö saattaa kylläkin näyttää ulospäin siltä, että hän kuulee henkilöstöä ja kirjoittaa muistiinpanoja aiheesta, mutta mikään ei kuitenkaan muutu.

Esihenkilöltä odotetaan myös empatiaa ja tukea myös henkilökohtaisiin tilanteisiin. Hän ei niitä ratko, mutta kuuntelee, koska ymmärtää tilanteen vaikuttavan myös henkilön voimavaroihin eli työssä jaksamiseen. Kaikilla esihenkilöillä ei ole tätä kykyä tai tämä piirre ei ole kovin vahva. Silloin häntä ei välttämättä edes lähestytä henkilökohtaisilla asioilla.

Huono työilmapiiri

Joskus yksi ihminen voi aiheuttaa koko työyhteisön ilmapiirin huonon fiiliksen. Esimerkiksi yksi negatiivisia asioita ympärilleen levittelevä henkilö voi pitkittyneessä tilanteessa pilata kaikkien työnteon. Ja aina tilanne ei ole edes korjattavissa. Tilanne voi edetä niin raskaaksi, että kyseenalaistat halusi työskennellä yrityksessä tai jopa sillä alalla.

Omien arvojen muuttuminen

Kun työuraa on takana jo jonkun verran, alkavat omat arvot nousta vielä enemmän esiin. Siihen voi liittyä perhe-elämän ja työelämän yhdistämisen helpottaminen tai se, että arvostat vapaa-aikaasi enemmän kuin aiemmin. Ehkä olet huomannut, että olet työpäivän jälkeen kiukkuinen tai ylikuormittunut ja haluat muuttaa tilanteen, jotta olet läsnä myös kotona. Tai parantaa unenlaatuasi. Syitä on monia. On hyvä ymmärtää, että tämä ilmiön on täysin normaalia. Siinä missä uran alkuvaiheessa on valmis tekemään kompromisseja, ei enää ole siihen halukas. Oman osaamisen ja vahvuuksien valjastaminen nousee yhdeksi tärkeimmistä työelämän arvoista. Ennen muutosta on hyvä kuitenkin tutkailla ja kirjata ylös omat arvonsa.

Muut syyt ja eteenpäin meneminen

Juurisyitä on monia muitakin: huono viestintäkulttuuri, työpuutuminen, palkka, työnantajan arvomaailma ei kohtaa omaa, jne. On tärkeää tunnistaa omat juurisyynsä ja pohtia haluaako vain pois vanhasta (tietämättä mitä haluaa) vai meneekö kohti jotain uutta (tietää mitä haluaa). Molemmissa tapauksissa ensimmäinen askel on omanlaisensa. Liian pitkään ei kuitenkaan kannata jäädä paikoilleen, se harvoin tuottaa mitään hyvää.

Kategoriat
Kohti parasta (työ)elämää

Tunnollisuus työelämässä

Oletko sinä se, joka huolehtii, että tiimin työt tulevat tehdyksi? Oletko sinä se, joka ottaa vastaan kaikki annetut työt ja teet ne ylityönä, vaikka olit ajatellut lähteväsi tänään ajoissa kotiin? Oletko se, joka haluaa tehdä annetut tehtävät hyvin? Neuvotko aina, kun sitä sinulta kysytään? Jos vastasit yhteen tai useampaan kyllä, olet todennäköisesti työpaikkasi luottopakki.  Tunnollisuus voi olla sisäänrakennettua tai voi olla, että haluat vain olla tunnollinen. Tässä kirjoituksessa keskityn sisäänrakennettuun tunnollisuuteen

Tunnollisuutta näkyy jokaisella tehtäväalueella

Voit olla johtaja, esihenkilö, asiantuntija tai muu työntekijä ja olla tunnollinen sellainen. Tunnollisella on aina aikaa. Aikaa auttaa, venyttää omaa vastuualuettaan ja ottaa ylimääräinen työ harteilleen. Ei välttämättä kaikkia edellä mainittuja samaan aikaan, mutta samankaltainen toiminta on pysyvää. Tunnollisuus on hyvä asia, mutta liiallisena huono asia. Huono asia nimittäin sille tunnolliselle, ei niinkään tiimille tai työnantajalle. Joskus tunnollisen rooli voi kasvaa työyhteisössä pitkän työkokemuksen kautta. Kun tiimissä on uusia työntekijöitä, on luontevaa ottaa vastuunkantajan rooli, jotta asiat saadaan rullaamaan ja tiimi/yksikkö pysyy toimintakykyisenä. Tärkeä kysymys onkin, osaatko päästää irti tunnollisuudestasi, kun uudet työntekijät ovat kyvykkäitä ottamaan vastuuta?

Miltä tunnollisuus näkyy aluksi?

Saatat pitää siitä, että sinuun luotetaan ja saat paljon aikaan. Osaat ratkoa vaikeitakin asioita, joihin ehkä muut eivät pysty. Olet kalenteroinut päiväsi tehokkaasti ja paperisi ovat järjestyksessä. Työpaikalla ovesi on aina auki neuvoa pyytäville ja nautit lisävastuusta, jota saat. Saavutat annetut deadlinet, pidät suunnitelmallisesta toimintatavasta etkä niinkään saa kiksejä rahallisesta palkinnosta, vaan nautit asioiden ratkaisemisesta ja loppuun viemisestä. Jotta saavutat haluamasi lopputuloksen teet erilaisia muistilistoja ja muistiinpanoja. Olet tyytyväinen työrooliisi.

Miten tunnollisuus voi tuntua lopuksi?

Tunnollisuus voi mennä överiksi. Tunnollisuus kun näet kävelee käsi kädessä täydellisyyden kanssa. Täydellisyyden tavoittelu vie pitkittyneessä tilanteessa, erityisesti työelämässä, uupumiseen. Tunnolliset ovat yleensä harkitsevaisia eli se voi joskus hidastaa päätöksentekoa. Mitäpä jos ratkottavia asioita on liikaa? Et enää pysty tekemään työtäsi haluamallasi tavalla ja omat laatukriteerisi kärsivät. Et ole tyytyväinen ja se alkaa näkyä myös ulospäin.

Työpaikoilla voi olla erilaisia poikkeustiloja, kuten yt:t, useita sairauslomia samaan aikaisesti tai uuden ohjelmiston käyttöönotto. Joudut joustamaan ensin vähän, sitten enemmän ja sen jälkeen sietokyvyn ylittävän määrän. Pitkittyneet stressaavat tilanteet voivat olla tunnolliselle ahdistavia, tilanteen hallitsemattomuuden vuoksi.

Miten olisi kaunis keskitie?

Työelämässä (ja muuallakin elämässä) tarvitaan tunnollisuutta. On hyvä kuitenkin tunnistaa mikä on liikaa. On tutkailtava itsestään, mikä osa tunnollisuutta voi olla hyödyksi ja mikä voi tuoda sinulle negatiivisia asioita. Miten paljon työnantaja sinulta työsuoritusten osalta toivoo ja mikä osa on sinun itse luomaa vaatimustasoa itsellesi?

Kun tunnistat tunnollisuutesi tasoja, voit aloittaa EI:n sanomisen opettelun. Ei:n sanominen voi aluksi kirpaista ja ympärilläsi olevat ihmiset voivat ihmetellä miten sinä nyt yhtäkkiä toimitkin toisella tavalla. On helppo vetää olettamuksia, että sinulla on nyt joku huonosti, vaikka kyse on ihan normaalista asiasta. Joskus pitää sanoa EI.

Viime kädessä kyse on rajojen vetämisestä. Kyse on sinua suojaavasta asiasta. Rajoja voi tarpeen tullen siirrellä, mutta niitä ei voi poistaa. Kun poistat rajat, voit löytää itsesi taas lähtötilanteesta.

Tsemppiä keskitien löytämiseen! 😊

Kategoriat
Kohti parasta (työ)elämää

Pitkäjänteisyys – mihin sitä oikein tarvitaan?

Hui! Edellisen blogin kirjoittamisesta on mennyt ihan hirveä aika. Nyt onkin siis aika julkaista uutta materiaalia 😊

Joskus tuntuu, että mielen päällä on paljon asioita, mutta et ehdi niitä toteuttamaan, kun suurin osa niistä jo unohtuu. Kärsin itsekin tästä ”syndroomasta”. Harmittaa tietenkin moinen asia. Pyrin kuitenkin kirjoittamaan asioita ylös mahdollisimman pian, joko vihkoon tai vaikka puhelimen muistiin. Joskus teen myös nauhoituksia, kun en jaksa kirjoittaa sekavaa ajatuksenjuoksuani.

Tämän kevään aikana tutustuin Morning Pages-tekniikkaan. Tekniikassa kirjoitetaan joka aamu kolme sivua tekstiä. Tekstin sisältöä ei tarvitse niinkään pohtia, tarkoitus on saada aikaan tekstiä ja tottua kirjoittamiseen. On niin helppoa kirjoittaa vaikka lyhyt postaus someen, mutta miten käy, kun tekstiä pitää kirjoittaa enemmän ja samalla myös pitäen lukijan mielenkiinnon yllä.

Viime kädessä kirjoittamisessa on kyse pitkäjänteisyydestä.  Pitkäjänteisyyttä tarvitaan monelle elämän osa-alueella. Pitkäjänteisyyttä voi treenata, mutta sitä myös tulee luonnostaan erilaisten kokemusten kautta. Ikä tekee myös tehtävänsä.

Itsensä kehittämisessä, oli se sitten työ- tai henkilökohtaisessa elämässä, pitkäjänteisyydellä saadaan aikaan pysyviä ja kestäviä ratkaisuja, joilla päästään isompaa tavoitetta kohti. Nopeilla ratkaisuilla yleensä ratkaistaan siinä hetkessä olevia asioita, joilla ei ole isompaa merkitystä pitkän ajan tavoitteisiin. En kuitenkaan tarkoita, etteikö nopeillakin ratkaisuilla olisi oma merkityksensä.

Jos palataan aloitukseeni ja siihen, miten joskus mielessä on paljon asioita, mutta niitä ei ehdi toteuttaa, niin oikeasti ne kyllä kaikki toteutuvat. Mutta eivät heti. Ne jalostuvat, huonot jäävät vanhoina ideoina pois ja ulos putkahtaa jossain vaiheessa juuri se mitä haluankin. Se vaatii kuitenkin uskoa siihen, että pitkällä jänteellä asiat loksahtavat kohdalleen, minulle parhaiten sopivalla tavalla.  

Matkan varrella mieli saa muuttua. Joustavuutta tarvitaan elämässä hyvinkin erilaisissa tilanteissa. Se mikä sopi elämääsi tänään, ei välttämättä sovi enää siihen kahden vuoden kuluttua. Keskustelen asiakkaitteni kanssa tästä aiheesta usein. Työelämä muuttuu, oma elämäntilanne muuttuu, joten miksi mielesi ja tavoitteesi eivät muuttuisi? Tärkeää on, että suhtautuu avoimesti vaihtoehtoihin, mutta kuitenkin niin, ettei hypi asioista toiseen koko ajan. Se vain sekoittaa ajatukset.

Kesäloma on monella kulman takana. Silloin myös monet puntaroivat työn ja vapaa-ajan suhdetta sekä sitä mitä itse asiassa työelämältään toivoo. Pohdinta on aina tervettä. Riittää kun ymmärtää pitkän ajan tavoitteensa ja menee sitä kohden. Pitkäjänteisesti.

Kategoriat
Hyvinvointi työelämässä

Pettymysten sietämisen taito

Jokainen meistä on kokenut erilaisia pettymisiä. Niitä myös treenataan jo nykyisin päiväkodissa. Pettymiseen reagoiminen on aina yksilöllistä. Tämä johtuu osittain pettymyksen tasosta, mutta myöskin siitä kuinka ”jokapäiväistä” pettymiset ovat.

Otetaan esimerkiksi henkilö, joka työssään pyrkii kehittämään toimintoja. On melko tyypillistä, että vastarintaa ehdotuksiin on ja kaikkia ehdotuksia ei viedä läpi. Hän kokee useita pieniä pettymyksiä viikkotasolla. Hän todennäköisesti ei pidä niitä niin isoina asioina, vaan hän jatkaa eteenpäin menoa pettymyksistä huolimatta.

Jos otetaan toiseksi esimerkkihenkilöksi ihminen, joka on työurallaan edennyt kivuttomasti, mutta pitkästä aikaa uutta työtä hakiessaan ei tulekaan valituksi. Hänelle pettymys on todennäköisesti kivuliaampi ja aiheuttaa myös itsetutkiskelua kysymyksien ”miksi en tullut valituksi?” tai ”mitä valitulla oli enemmän kuin minulla?”.

Pettymysten sietämisen kyky on suoraan kytköksissä omaan itsetuntoon. Jos itsetunnossa on heikkoutta, sortuu pettymystilanteessa helposti vertailemaan itseään toisiin ja pahimmillaan pettymyksen kokeminen laskee itsetuntoa lisää.

Työnhaussa on aina joku, joka pettyy. Joskus pettymysten sietämiseen auttaa soitto rekrytoijalle ja tarkempi tiedustelu siitä, miksi ei tullut valituksi. Joskus kannattaa vaan menneiden olla ja katsoa tulevaisuuteen.

Miten sitten mennä eteenpäin pettymyksestä? Itse käytän seuraavaa top viittä:

  1. Salli tunteet, älä yritä sulloa niitä sisääsi. Pura tunteet itsellesi sopivalla tavalla (puhuminen tai liikunta ja temperamenttisille sopii esimerkiksi metsäraivoaminen 😊)
  2. Älä ota tapahtunutta liian henkilökohtaisesti. Kyse ei ole sinun kelpaamattomuudestasi vaan siitä, että yritys on palkannut itselleen ja tilanteelleen parhaiten soveltuvan henkilön.
  3. Ota jokainen työnhaku-case oppimisen kannalta. Mikä toimi ja missä voit vielä kehittyä? Mene kuitenkin jo seuraavaa hakua kohti.
  4. Tee jotain ihan muuta. Naura ja nauti. Tee asioita mistä saat hyvän olon.
  5. Älä jää vellomaan tapahtuneessa, se pitää negatiivista kierrettä yllä.

Pettymykset kuuluvat elämään. Niiden käsittelyä voi harjoittaa. Käsittely lähtee siitä, että tunnistaa oman tapansa suhtautua pettymyksiin. Kun ymmärrät miten toimit, voit muuttaa toimintatapojasi.

Voit miettiä millainen ihminen on sellainen, joka ei ole kokenut pettymyksiä vaan on saanut aina kaiken minkä haluaa. Ja haluaisitko olla sellainen. Tuskin.

Hyviä tulevia pettymyksiä 😊

Kategoriat
Hyvinvointi työelämässä

Palautuminen – mitä se itse asiassa tarkoittaa?

Nyt kun syksy on päässyt alkuun, huomaa monen pohtivan sitä, oliko kesäloma palautumisen kannalta hyvä. Jokaiselle palautuminen tapahtuu omannäköisesti. Toiselle palautuminen voi merkitä tekemättömyyttä, toiselle mökkihommien tekemistä tai ystävien ja sukulaisten kanssa olemista. Olen myös törmännyt henkilöihin, jotka eivät edes mieti koko palautumisasiaa ja ovat silti tyytyväisiä syksyn tullessa.

Ihan niin kuin urheilijoidenkin pitää palautua suorituksistaan, täytyy aivojen pystyä palautumaan joko loman aikana tai töissä ollessa, esimerkiksi hieman hidastempoisella ajanjaksolla. On normaalia, että joskus työelämässä on hetkiä, kun pitää tsempata enemmän, mutta tahti ei voi jatkua pitkään ilman hitaampaa jaksoa.

Miten sitten voi palautua? Liikkumalla, rentoutumalla, nukkumalla hyvin, ystäviä tapaamalla ja yleensäkin tekemällä itselleen mieluisia asioita. Mutta tärkeää on myös muistaa työpäivien aikainen mini-palautuminen. Siksi on tärkeää huolehtia tauotuksista, oli se sitten aivojen ”tyhjentämisestä” tai pienestä taukokävelystä. Pahinta on istua koko päivä työpöydän ääressä ilman minkäänlaista katkosta työhön tai istumiseen. Tiedän itsekin, että joskus työn imu voi olla niin kova, ettei millään malttaisi pitää taukoja. Mutta yritä silti.

Mistä sitten tunnistaa, jos ei ole palautunut? Kun ei ole palautunut esimerkiksi työviikosta, huomaat tilanteen pitkittyessä, että alat olla ärsyyntynyt tai muuten vaan lyhytpinnainen. Se näkyy myös kropassa. Kun kroppa ei saa rentouduttua, jännitteet vain kasvavat kasvamistaan, kunnes joku paikka todennäköisesti prakaa. Usein puhutaankin, että selkäkivut voivat olla merkki stressistä. Stressi alkaa muodostua nimenomaan silloin kun tilannetta ei saada purettua eli toisin sanoen et palaudu.

Palautumisajan kesto määrittyy usein siten, että mitä pitempi hektinen työjakso, niin sitä pidemmän palautumisajan tarvitset. Käytännössä esimerkiksi lomat eivät riitä palautumiseen niissä tilanteissa, jossa työ on ollut koko lomakauden ulkopuolisen ajan hektistä, eikä palautumista ole ehtinyt viikonloppuisin tai iltaisin tapahtua.

Miten sitten puhua työpaikalla esimiehelleen, ettei palaudu riittävästi? Tämä onkin siinä mielessä vaikea asia, koska moni kokee, ettei työpaikalla ole sellaista kulttuuria, että asiasta voisi avoimesti puhua.  Sellainen kulttuuri kylläkin pitäisi olla jo tänä päivänä jokaisella työpaikalla.

Asiassa on monta näkökulmaa:

  1. Oma terveytesi. Minkä arvon annat sille?
  2. Minkä arvon työnantaja antaa sille, että ennakoivasti kerrot tilanteestasi ja näin vältytään esimerkiksi sairauslomilta?
  3. Ei voi olla kenenkään eduksi, että tilanteen pitkittyessä sairastut, jäät pitkälle sairauslomalle ja joudut mahdollisesti kuntoutumaan uudelleen työelämään.

Tärkeää on siis, että sinä itse stoppaat tilanteen riittävän ajoissa. Esimies ei aina ehdi tilannetta huomata. Ja jokaisella on oma tasonsa siinä, kuinka paljon on liikaa. Kukaan muu ei voi sitä arvioida kuin sinä.

Mukavaa alkanutta viikkoa ja muista palautua!