Kategoriat
Urakehitys

Urakehitys – miten edistää omaa urakehitystä työpaikallasi?

Urakehitys jakaa aiheena mielipiteitä. Tämä johtuu siitä, että aiheesta puhutaan paljon, mutta kaikki eivät varsinaisesti kaipaa urakehitystä ja voivat kokea aiheen siksi kiusallisena. Eivätkä ehkä osaa myöskään työpaikoilla ilmaista omia toiveitaan.

Oli kyse sitten urakehityksestä tai nykyisessä tilassa olemista, on kaiken keskiössä asiasta ääneen puhuminen. Ei niinkään työkavereiden kanssa, vaan erityisesti esihenkilön kanssa. On hyvä muistaa, että esihenkilö ei osaa lukea ajatuksia ja tulkinnat voivat viedä väärään suuntaan. On siis tärkeää käydä esihenkilön kanssa keskustelua omista toiveistaan. Joskus tilanne tulee eteen kehityskeskustelussa, mutta asiasta voi puhua myös muulloinkin.

Kannustan aina pitämään avointa keskustelua yllä esihenkilöiden kanssa. On totta, että on työpaikkoja ja tilanteita, joissa ei voi käydä avointa keskustelua. Uskon kuitenkin, että keskustelevasta työpaikkakulttuurista on tulossa vakio muutaman vuoden aikana.

Miksi sitten avointa keskustelua on hyödyllistä käydä? Tässä oma top viiteni:

  1. keskustelu synnyttää luottamusta
  2. luottamus edistää keskustelun kehittymistä syvällisemmäksi
  3. avoimen keskustelun kautta vältytään vääriltä tulkinnoilta
  4. kun asioista puhutaan ääneen, niitä voidaan kehittää
  5. onnistunut kehittäminen ja kehittyminen tuottavat työhyvinvointia, joka puolestaan luo sekä yksilön että tiimin / yrityksen positiivista työkulttuuria

Kun asiakkaani ovat ottaneet käyttöönsä avoimen keskustelun esihenkilönsä tai muun verkostonsa kanssa, ovat heidän uransa tai työolosuhteensa muuttuneet heidän toiveidensa mukaisesti. Eräs asiakas uskalsi sanoa ääneen kehityskeskustelussa, ettei hän usko nykyisen työtehtävän olevan hänen työnsä eläkkeelle saakka. Hän oli ollut työpaikassa pitkään ja ollut yksi työpaikan tuottavimmista työntekijöistä. Mitä keskustelusta seurasi? Palkkauksen uudelleenkeskustelu sekä työtehtäviä muutettiin sellaisiksi, että ne motivoivat paremmin. Työsuhde jatkuu eikä tarvetta tilanteen muuttamiseen tällä hetkellä enää ole. Tilanne oli molemminpuolinen win-win.

Toinen asiakkaani oli myös pitkään tehnyt saman alan töitä ja opiskellut sivussa muita itseään kiinnostavia opintoja. Tämän kautta häntä alkoi kiinnostaa toinen ala, jota sen hetkinen työnantaja myös tarjosi. Hän rohkaistui ottamaan yhteyttä, ei omaansa, vaan toisen alan edustajan esihenkilöön ja kertoi kiinnostuksestaan alaan. Tästä kului pari kuukautta, kun hän vaihtoi työtehtäviä tähän uuteen alaan.

Näille asiakkaille oli yhteistä se, että he saivat rohkeutta uracoachauksen aikana ottaa käyttöön avoimen keskustelun kulttuurin. Mikä on pahinta mitä avoimesta keskustelusta voi tapahtua? Se ettei tilanne työpaikalla etene? Jos tilanne ei etene, mitä askelia sinun tulee itse ottaa?

Jokainen tilanne on yksilöllinen ja sen vuoksi myös seuraavat askeleet ovat yksilöllisiä. Näitä voidaan edistää uracoachauksen avulla. Ota siis yhteyttä ja mietitään sinun askeleesi kohti unelmiesi tulevaisuutta!

Kategoriat
Hyvinvointi työelämässä

Palautuminen – mitä se itse asiassa tarkoittaa?

Nyt kun syksy on päässyt alkuun, huomaa monen pohtivan sitä, oliko kesäloma palautumisen kannalta hyvä. Jokaiselle palautuminen tapahtuu omannäköisesti. Toiselle palautuminen voi merkitä tekemättömyyttä, toiselle mökkihommien tekemistä tai ystävien ja sukulaisten kanssa olemista. Olen myös törmännyt henkilöihin, jotka eivät edes mieti koko palautumisasiaa ja ovat silti tyytyväisiä syksyn tullessa.

Ihan niin kuin urheilijoidenkin pitää palautua suorituksistaan, täytyy aivojen pystyä palautumaan joko loman aikana tai töissä ollessa, esimerkiksi hieman hidastempoisella ajanjaksolla. On normaalia, että joskus työelämässä on hetkiä, kun pitää tsempata enemmän, mutta tahti ei voi jatkua pitkään ilman hitaampaa jaksoa.

Miten sitten voi palautua? Liikkumalla, rentoutumalla, nukkumalla hyvin, ystäviä tapaamalla ja yleensäkin tekemällä itselleen mieluisia asioita. Mutta tärkeää on myös muistaa työpäivien aikainen mini-palautuminen. Siksi on tärkeää huolehtia tauotuksista, oli se sitten aivojen ”tyhjentämisestä” tai pienestä taukokävelystä. Pahinta on istua koko päivä työpöydän ääressä ilman minkäänlaista katkosta työhön tai istumiseen. Tiedän itsekin, että joskus työn imu voi olla niin kova, ettei millään malttaisi pitää taukoja. Mutta yritä silti.

Mistä sitten tunnistaa, jos ei ole palautunut? Kun ei ole palautunut esimerkiksi työviikosta, huomaat tilanteen pitkittyessä, että alat olla ärsyyntynyt tai muuten vaan lyhytpinnainen. Se näkyy myös kropassa. Kun kroppa ei saa rentouduttua, jännitteet vain kasvavat kasvamistaan, kunnes joku paikka todennäköisesti prakaa. Usein puhutaankin, että selkäkivut voivat olla merkki stressistä. Stressi alkaa muodostua nimenomaan silloin kun tilannetta ei saada purettua eli toisin sanoen et palaudu.

Palautumisajan kesto määrittyy usein siten, että mitä pitempi hektinen työjakso, niin sitä pidemmän palautumisajan tarvitset. Käytännössä esimerkiksi lomat eivät riitä palautumiseen niissä tilanteissa, jossa työ on ollut koko lomakauden ulkopuolisen ajan hektistä, eikä palautumista ole ehtinyt viikonloppuisin tai iltaisin tapahtua.

Miten sitten puhua työpaikalla esimiehelleen, ettei palaudu riittävästi? Tämä onkin siinä mielessä vaikea asia, koska moni kokee, ettei työpaikalla ole sellaista kulttuuria, että asiasta voisi avoimesti puhua.  Sellainen kulttuuri kylläkin pitäisi olla jo tänä päivänä jokaisella työpaikalla.

Asiassa on monta näkökulmaa:

  1. Oma terveytesi. Minkä arvon annat sille?
  2. Minkä arvon työnantaja antaa sille, että ennakoivasti kerrot tilanteestasi ja näin vältytään esimerkiksi sairauslomilta?
  3. Ei voi olla kenenkään eduksi, että tilanteen pitkittyessä sairastut, jäät pitkälle sairauslomalle ja joudut mahdollisesti kuntoutumaan uudelleen työelämään.

Tärkeää on siis, että sinä itse stoppaat tilanteen riittävän ajoissa. Esimies ei aina ehdi tilannetta huomata. Ja jokaisella on oma tasonsa siinä, kuinka paljon on liikaa. Kukaan muu ei voi sitä arvioida kuin sinä.

Mukavaa alkanutta viikkoa ja muista palautua!

Kategoriat
Ammatit ja työhistoria

Mistä sinun työhistoriasi koostuu? Mikä merkitys sillä on?

Työhistoria on harvoin yhden suuntaviivan mukainen. Siihen liittyy alkuunlähtöä, ”otan mitä saan”-vaiheita, työtä, joka on elämäntilanteeseen sopivin, palkkahyppäyksiä ja unelmien täyttymistä. Kaikki ovat olleet sinulle sopivia juuri silloin.

Jokainen ammatti on yhtä tärkeä. Olen itse tehnyt mm. siivoustyötä (tehdas, toimisto ja raksa), kiinteistöhuoltoa ja useana kesänä olin suurtalouskeittiön tiskarina/aputyöntekijänä. Vaikka työ oli melko raskasta, en ikäpäivänä vaihtaisi kokemuksia mihinkään. Se nimittäin opetti minulle paljon erilaisten ihmisten kohtaamisista. Vaikka koin olevani arvokas osa työyhteisöä, sain myös kokea miten erilaisten ammattien edustajat voivat saada osakseen ylenkatsomista.

Esimerkkinä voin kertoa kohtaamisestani nuorena keittiöhenkilönä, kuinka työpaikkaruokalassa ruokaillut lääkäri nöyryytti minua kaikkien kuullen, kun en ollut saanut ruokia esille riittävän nopeasti (remonttiolosuhteet, ruoka toimitettiin muualta) tai se toimiston diiva, joka ei koskaan tervehtinyt vaan siivouspäivänä huolehti, että lattia oli täynnä kaikkea paperisilppua, jonka siivoamiseen meni ikuisuus. Esimerkkejä on muitakin.

Mutta mitä opin tästä kaikesta? Arvostusta. Jo nuorempana huomasin miettiväni ammattivalintoja syvemmin. Mietin sitä siistijää, joka hymysuin siivosi joka päivä saman suurtalouskeittiön. Samat tilat, jotka olisivat huomenna jälleen ihan yhtä likaiset. Mietin työkavereita keittiöllä, miten he vuodesta toiseen tekivät melko rutiininomaista työtä. Itse asiassa ihailin heitä, koska koin etten itse pystyisi siihen, koska nautin työn vaihtelusta. Olen sittemmin vasta ymmärtänyt, että jokaisella on omalle tyylilleen sopivat työt.

Olen myös oppinut ymmärtämään kaikkia ammatteja isommassa kuvassa. Esimerkiksi sen, että vaikka myyjät tai yrityksen edustajat myyvät asiakkaalle palvelun tai tuotteen, luovat siistijät ja kiinteistönhoitajat ympärille siistin ja asiallisen ympäristön, jonka ansiosta potentiaalinen asiakas astuu edes yritykseen sisälle. He ovat usein yrityksen ensimmäisen mielikuvan luojat. Mitä sinä olet oppinut omasta työhistoriastasi?

Oma urasi voi rakentua monista kokemuksista ja työminääsi muokkaa käsityksesi työnteosta sekä ihmisistä ympärilläsi. Jossain vaiheessa omat arvosi kirkastuvat ja ehkä hakeudut sen myötä arvojasi tukevaan ammattiin tai yritykseen. Pitkään ajateltiin, että urallinen kehitys on aina ylöspäin, mutta se voi olla myös sivuttaista. Voit hypätä uudelle alalle ja luoda jotain uutta. Moni uramuutosta kaipaava tekeekin juuri niin.

Kuulin jokin aika sitten erään psykologin toteavan, että neljänkympin jälkeen ihminen alkaa vasta ymmärtää millainen aikuinen hän on. Siksi päätökset mitä on tehty parikymppisenä, eivät enää välttämättä tunnu sopivilta oikeilta. Ne ovat toki olleet oikeita silloin kun päätöksiä on tehty, mutta ihminen kasvaa ja kehittyy, joten miksi eivät omat toiveet ja urakin tekisi samoin.

Työkokemusten rikkaus on tärkeä asia. Sillä ei ole väliä, missä ne on koettu. Ne ovat osa sitä matkaa, jonka teet työelämässä. Mitä sinä asioita työkokemuksistasi sinä kannat ikuisesti mukanasi?

Unelmoi ja haaveile – myös kesäloman jälkeen

Kesän jäljiltä moni on intoa täynnä töiden alkaessa. Ja toiset taas eivät. Kyse voi olla monen asian yhtälöstä. Loman aikana moni on voinut toimia täysin omien ehtojen mukaan. Tai perheen ehdoilla. Töihin paluu tarkoittaa tämän ”vallan” menettämistä. Jos loman aikana palautuminen on tapahtunut hyvin, ei töihin paluu ole niin tympeää.

Edellisessä blogissani kirjoitin kuinka moni pohtii lomallansa tekevänsä syksyn aikana jonkin muutoksen, oli se sitten uusi työpaikka tai opiskelemaan lähteminen. Nyt onkin tärkeää pitää tuosta ajatuksesta kiinni, eikä upota arjen kiireeseen. Pidä kipinää yllä, unelmoi ja haaveile!

Kun pilkot tarkemmin sen, miksi itse asiassa töihin paluu tympii, voit löytää itsesi mitä kummallisimpien asioiden äärellä. Joillekin siellä töissä tympii se naapuriloossin rasittava heebo, joillekin jo liiankin tutut työtehtävät tai jatkuva kiire. Jos huomaat, että kyse on tämänkaltaisista syistä, voisitko tehdä tilanteelle jotain?

Toisaalta töiden alkaminen voi tuoda arkeen rytmiä, jota olet koko kesän kaivannut. Ja sinulla voi olla työ, jossa voit toteuttaa kaikkia kymmeniä ideoita, joita olet päässäsi kelannut kesäloman aikana. Nautit työkavereiden olemassaolosta (erityisesti jos et ole etänä) ja sinulla on saattanut olla heitä ikävä kesän ajan. Kuulostaa unelmapaikalta, eikö?

Voit olla myös tilanteessa, jossa pidät työstäsi, mutta se ei jätä tilaa vapaa-ajalle. Lopputulema kuitenkin on se, ettet ole tilanteeseen kokonaisuudessaan tyytyväinen. Annatko asioiden jäädä ennalleen vai alatko pikkuhiljaa tehdä suunnitelmaa, joka mahdollistaa työn ja vapaa-ajan balanssin?

Totuus on, että se mikä sopii sinulle, ei välttämättä sovi toiselle. Toisiin itseään vertailemalla, et itse asiassa tule yhtään viisaammaksi. Siksi onkin tärkeää ajoittain miettiä mitä itse asiassa haluaa. Pitkällä aikavälillä työskentely sinulle sopimattomalla työtehtävissä tai työnantajalla, lisää riskiä sairastua. Ja jokaisella pitäisi olla mahdollisuus mennä omia unelmiaan kohti.

Mitä itse asiassa tarvitset mennäksesi unelmiasi kohti? Tarvitset pieniä steppejä. Ja uskallusta sanoa mitä haluat. Usein ääneen sanotut tuppaavat toteutua. Tee lista asioista, joita toivot unelmatyöpaikaltasi. Millaisia työtehtäviä haaveilet tekeväsi, miltä sektorilla työn tulisi olla, millaiset arvot työnantajalla tulisi olla (ja mitkä ovat omat arvosi) sekä millä aikataululla haluat edetä.  

Kun olet edellisen listan tehnyt, tee lista siitä, mitä sinun pitää tehdä, jotta pääset kohti unelmatyöpaikkaasi. Tarvitsetko lisäkoulutusta, kokonaan uutta ammattitutkintoa vai riittääkö työpaikan tai työtehtävien vaihtaminen?

Tee itsellesi sopiva suunnitelma, jonka mukaan etenet. Se voi olla nopeatempoinen tai hidastempoinen. Mutta sen täytyy olla toteutettavissa oleva, älä siis suunnitelmasta sellaista, josta sinulle jää käteen vain epäonnistumisen tunne.

Toivotan kaikille ihanaa syksyn alkua. Muistakaa haaveilla ja unelmoida – vielä kesälomankin jälkeen!

Millä tyylillä sinä lähdet lomalle?

Lomalle voi lähteä kahdella tyylillä: joko kiirehtien ja tehden viimeisiä töitä kuntoon ennen lomaa tai pikkuhiljaa rauhoittuen ja hidastamalla työntekoa. Kumpaa tyyliä sinä käytät? Kummalla tyylillä pystyt aloittamaan loman parhaiten?

Ajatus siitä, että tekee kaikki tehtävät työt valmiiksi ennen lomien alkamista, on itse asiassa aika tyypillistä ja tähän tyyliin törmää erityisesti asiantuntija tai esimiestehtävissä. Totuus kuitenkin on, ettei tekemättömät työt lopu koskaan. Tunnollisuus pahentaa tätä ilmiötä. Sitä ajattelee, ettei kuormita muita tekemättömillä töillään. Jossain kohtaa on kuitenkin hyvä ymmärtää oma rajallisuutensa.

Kun tekee loppuun asti kiireessä töitä, harvoin pystyy aloittamaan lomaansa niin, etteivätkö ajatukset olisi edelleen töissä. Pahimmassa tapauksessa sinne työpaikalle soitetaan ja varmistellaan vielä, että saiko esimerkiksi tuuraava kollega selvää ohjeista tai löysikö tarvittavat dokumentit. Hei kuulkaas, kyllä ne sieltä töistä sitten soittelee, jos iso ongelma tulee eteen. Ja oikeasti, ei niitä edes tule.

Jos pystyt hidastamaan tahtia viimeisinä päivinä ennen lomaa, nauti siitä. Siitä ei kannata potea huonoa omaatuntoa. Työnantajan on myös hyvä tiedostaa, ettei viimeisille työpäiville ole hyvä ottaa uusia projekteja tai muita yllättäviä töitä. Tällaiset yllätykset ovat omiaan murentamaan työntekijän ja työnantajan välistä luottamusta. Tiedän tapauksia missä esimies on ladannut pöytään projektin, joka on pitänyt tehdä kahden viimeisen työpäivän aikana. Ainakin erään esimiehen mieleen ei tainnut tulla kuinka paljon vahinkoa hän sai aikaan. Noh, tänä päivänä nämä kaksi työntekijää, jotka työtehtävän saivat, eivät enää työskentele tälle työnantajalle.

Kesälomalla moni pohtii, että joku muutos pitäisi tehdä, oli se sitten uusi työ tai uusi työskentelytapa. Tai aloittaa syksyllä opiskelu. Kuitenkin lomilta palatessa sama työn hektisyys vie mennessään ja saattaa pistää haaveet taka-alalle. Sama ilmiö näkyy esimerkiksi perhevapailla olevilla. Ajatellaan, että vapaan jälkeen ei enää palata samaan työhön tai ainakin heti vapaan jälkeen aloitetaan uuden suunnittelu. Mutta usein näin ei kuitenkaan käy.

Kehotan muutoksesta haaveilevaa tekemään paperille itselleen alustavan suunnitelman. Vaikka loppuvuodeksi. Millaisia steppejä otat kohti uutta. Niiden ei tarvitse olla isoja juttuja, mutta sellaisia, jotka vievät sinua eteenpäin. Usein muutos lähtee pienistä asioista.

Jokainen on ansainnut lomansa. Aivot tarvitsevat breikkiä sekä fyysisestä työstä että ajatustyöstä. Olit sitten työelämässä tai työtä etsimässä.

Näiden sanojen saattelemana blogi jää ”kesälomalle” ja jatkuu jälleen elokuussa. Muu toiminta jatkuu kesän ajan normaalisti.  Kesän ja lomien jälkeen starttaa Mitä oikeastaan haluat?-verkkovalmennus päivitetyllä sisällöllä. Aiheesta lisää kotisivuiltamme heinäkuun aikana.

Toivotan kaikille hyvää kesälomaa ja nauttikaa! Haaveilkaa ja unelmoikaa! Ja muistakaa tehdä niitä suunnitelmia 😊