Kategoriat
Esihenkilötyö

Miten minä esihenkilönä voin opetella kuuntelemista?

Aito ja läsnä oleva kuunteleminen on tärkeä taito. Itsekin olen epäonnistunut tilanteissa, joissa en ole pystynyt olemaan täysin läsnä tiimilleni. Parhaimmillaan onnistunut kuunteleminen edistää tiimin toimivuutta ja yhteistyötä, mutta myös vahvistaa luottamusta, sitoutumista ja motivaatiota. Äkkiseltään voisi kuvitella, että kuuntelemisen taito on helppo juttu, vaatii se kuitenkin todellista keskittymistä, empatiaa ja kykyä olla läsnä hetkessä.

Miksi kuunteleminen on tärkeää?

1. Luottamuksen rakentaminen

Kun olet aidosti läsnä kuuntelutilanteessa, syntyy kuulluksi tulemisen kokemus, joka taas puolestaan luo arvostusta. Lopputulemana syntyy esihenkilön ja henkilöstön kesken luottamusta sekä luo avoimen ja rehellisen ilmapiirin. Jos luottamusta ei ole, työyhteisö voi kärsiä tilanteesta.

2. Parempi päätöksenteko

Kun aidosti kuuntelet, saat esihenkilönä todellisen käsityksen tiimin tarpeista, haasteista ja toiveista. Tämän kautta pystyt tekemään parempia päätöksiä, jotka on myös helpompi perustella, koska ne perustuvat kattavammin eri näkökulmia huomioiden.

3. Empatia ja tunneäly

Tunteet kuuluvat työelämään. Ja erilaiset haastavat elämäntilanteet. Aito kuunteleminen vaatii empatiaa eli kykyä asettua toisen asemaan ja ymmärtää heidän tunteitaan ja ajatuksiaan. Yhdessä empatia ja tunneäly mahdollistavat syvemmän yhteyden luomisen.

4. Motivaatio ja sitoutuminen

Kuulluksi tuleva henkilöstö on usein motivoituneempaa ja sitoutuneempaa työhönsä.

Miten kehittää kuuntelemisen taitoa?

1. Aktiivinen kuuntelu

Aktiivisessa kuuntelussa kuuntelija on täysin keskittynyt siihen, mitä toinen henkilö sanoo, eikä vain odota omaa vuoroaan puhua. Tuo näkyväksi aktiivinen kuuntelusi kysymällä tarkentavia kysymyksiä. Huomioi kuuntelutilanteessa myös ei-verbaalinen viestintä (ilmeet ja eleet), koska olemuksen tulee täsmätä kuuntelemisen moodiin.

2. Anna aikaa ja tilaa

Tee tilaa henkilöstön vapaalle ilmaisulle. On nimittäin tärkeää luoda tilanteita, jossa työntekijä voi puhua rauhassa ja ilman keskeytyksiä. Hiljaisuuskin voi olla tärkeää. Se on ajattelutyötä ja sekin tarvitsee tilaa.

3. Vältä moniajoa

Älä multitaskaa samaan aikaan muita juttuja, kuten sähköposteja. Puhuja huomaa sen kyllä. Ole siis aidosti läsnä, jotta puhujalle syntyy kokemus kunnioituksesta ja kohtaaminen on aito.

4. Kysy ja tarkenna Puhuja huomaa oletko kiinnostunut vai et. Tarkentavien kysymysten tekeminen on hyvä keino siihen. Sen avulla vältyt myös väärinkäsityksiltä.

Kuuntelemisen haasteet

Yksi iso kuuntelemisen haaste voi olla ajanpuute. Jatkuva kiire voi heikentää keskittymiskykyä ja ei aina mahdollista tarvittavan ajan antamiselle henkilöstölle. Toinen haaste on valmiit olettamukset. Esihenkilö saattaa arvioida, että jokin aihe tarvitsee enemmän tilaa kuin toinen tai voi myös olettaa tietävänsä mitä puhuja sanoo tai tarkoittaa puheellaan. Aiemmat keskustelukokemukset voivat myös vääristää tilanteiden tulkintaa. Tämän vuoksi onkin todella tärkeää pysähtyä ja olla läsnä.

Yhteenveto

Kuuntelemisen taito ei ole mikään pieni juttu, se on yksi esihenkilötyön kulmakivistä. Kyky kuunnella on taito, jota voidaan kehittää – ja sen merkitys työyhteisön hyvinvoinnille on valtava.

Kategoriat
Aivotyö

Kuinka paljon satsaat itseesi?

Otsikossa voisi lukea myös ”Pidätkö huolta itsestäsi?”. Sitähän se on, itseensä satsaaminen eli itsestään huolehtimista. Tämän aiheen sisältä löytyy kaikki mahdollinen unesta ravintoon, työhyvinvointiin ja niin edelleen. Tässä blogissa pohdin sitä, miten sinne aivojen syövereihin saisi tukea. Sinne, jossa kaikki suurimmat päätökset tehdään. Sydäntä lukuun ottamatta tietenkin.

Aivotyön raskaus

Aivotyö on ajattelutyötä, jota saattaa häiritä jatkuvat keskeytykset, häly, tietotulva ja epäselvät asiat. Aivotyön tehtävä on jalostaa asioita ja mahdollistaa ratkaisujen tekeminen. Miksi aivotyöhön käytetään kuitenkin aika vähän aikaa? Ja miksi se koetaan joksikin muuksi kuin ”tuottavaksi ajaksi”, ajaksi, joka on mennyt ”hukkaan”? Itsekin olen tehnyt aivotyötä iltaisin ja viikonloppuisin, kun ajatuksille on tilaa ja rauha. Ja parhaimmat kliksahdukset ovat tapahtuneet muuten lomilla.

Kuten äsken mainitsin, aivotyö tarvitsee tilaa. Mutta se tarvitsee myös hyvät lähtökohdat, kuten riittävän unen ja ravinnon. Kun nämä kaksi puuttuvat, kuka ihme muka jaksaa alkaa tehdä ajattelutyötä? Ainakaan laadukasta sellaista. Mikä sitten estää laittamasta tätä koko pakettia kuntoon? Toisin sanoen, miten paljon satsaat itseesi?

Ajatuksista ratkaisuihin

Aivotyö ei aina koske työasioita, vaan on osa oman elämän kehityspolkua. Kyse on siis tärkeästä asiasta. Matka ajatuksesta itse ratkaisuun voi olla hyvinkin erilainen. Jotkin ratkaisut pystytään tekemään nopeasti, mutta jotkin vaativat pientä mutustelua ja välisteppejä. Välistepit ovat muuten ihan liian vähän arvostettu asia, vaikka nekin vievät eteenpäin. Älä siis sure, jos et pääse heti lopulliseen ratkaisuun.

Mutta miten hektisessä työssä tai kotielämässä pystyy ottamaan aikaa itselleen ja ajatuksilleen? Sanoisin, että ajattelutyön pohjatyö pitää olla kunnossa. Jos työtehtäväsi ovat liian kuormittavia tai et kykene priorisoimaan, aivosi eivät rauhoitu ajattelutyölle. Jos taas kotielämässä juokset paikasta toiseen, voivat yöt olla ainoita hetkiä ajattelutyölle. Ja silloin taas joudut tinkimään unestasi ja kierre on valmis.

Mitä tekisit itsellesi lupauksen? Lupauksen siitä, että tänään koitan hiljentää tahtia. Tai vaihtoehtoisesti aloitat prosessin, joka mahdollistaa tahdin hiljentämisen. Prosessin, johon on tukea saatavilla esim. coachingin keinoin. Tai ystävien avulla. Hae perspektiiviä toisilta, älä jää yksin etsimään ratkaisua. Todennäköisesti nimittäin olet jo yrittänyt sitä aiemmin ja jostain syystä ratkaisua ei ole löytynyt.  Ota kuitenkin ensimmäinen askel lähemmäs ratkaisuja.

Perspektiivi-vinoumat

Ajattelutyöhön voi tulla vinoumia tilanteissa, jossa sinulla ei ole riittävästi energiaa. Mieleen hiipii ajatukset ”jaksanko” tai ”osaanko” ja niiden myötä hylkäät käypiä vaihtoehtoja. Älä siis tee tärkeää ajattelutyötä väsyneenä tai muuten vain uupuneena.

Ajatustyön vinoumat voivat myös muodostua muiden mielipiteistä. Mieti kuinka paljon arvoa annat ystävien ja tuttujen mielipiteille ja ajatuksille päätöksiä tehdessä. Heidän mielipiteensä ovat vain heidän mielipiteitään. Voit ottaa ne toki huomioon, mutta viime kädessä vain sinä voit tehdä sinua koskevia päätöksiä. Näkökulmia on aina monia, mutta he eivät varmasti tunne kaikkia mistä näkökulmista sinä asioita joudut pohtimaan.

Perfektionismi on mielestäni myös ajatustyön hiljainen nakertaja. Vaikka tekisitkin hyvää ajatustyötä, voi kaikkien alustavien päätösten perään muodostua sana ”mutta”. Keksit siis heti alkumetreillä itsellesi perusteita olla tekemättä jokin asia tai viedä prosesseja eteenpäin.

Voisitko kuitenkin ajatella, että kokeilisit asioita? Nauttisit matkasta? Satsata siis itseesi?